Marraskuu on käynnistynyt, iltojen viiletessä sytytin takan toista kertaa. Nyt jo alan saada tuntumaa erinomaiseen Sevillalaiseen rautakaminaan. Grillihiililläkin tupa lämpisi. Olo oli jouluinen.
Kaukana kotimaasta tulevat mieleeni, pikkujoulut. Työelämän ulkopuolisena olisin luultavasti poissa kuvioista ja oloni täällä Albunuelasissa varmistaa sen.
Ostin itselleni matkamuiston, joka muistuttaa minua jatkuvasti joulusta. Se on vaaleanpunainen porsas, jolla on valkoiset siivet. Possu on gaudimainen, mosaiikista valmistettu pienoisveistos, joka pursuaa ylitsevuotavaa lennokkuutta.
Siitä välittyy metafoora omaan tilanteeseeni, työelämän kahleesta vapautuneeseen ihmiseen. Sen osuvuutta täydentää vielä, että olen syntynyt Kärsämäellä ja että anoppini asuu Rantasalmella, liki Saparomäkeä. Seutu on minulle tuttu. Olen vieraillut siellä useamman kerran ja käynyt syömässä jopa Prinssi Everstissä. Ympyrä on sulkeutunut sian päästä peräpäähän asti.
Täällä Albunuelasissa HS:n uutisia selaillessani kiinnittyi huomioni juttuun, jossa kerrottiin Harro Koskisesta, taiteilijasta, joka joutui kymmenien vuosien ajan kestäneen hyljeksinnän kohteeksi sen vuoksi, että oli maalannut teoksia, jotka järkyttivät sen hetkistä yleistä moraalikäsitystä. Ensimmäinen niistä oli vuonna 1968 maalattu sikamessias. Seuraavana vuonna seurasivat sikavaakuna ja sikapäinen poliisimiekka. Harro Koskinen sai rohkeuden osoituksestaan tuntuvat sakot näyttävän oikeudenkäynnin tuloksena sekä vuosikymmenien pannaan julistamisen. Vasta nyt hänelle on annettu tunnustusta sekä järjestetty arvostava näyttely. Mieleeni tulee kirjailija Hannu Salaman vastaavanlainen kohtalo.
Pikkuisen minuakin huolestuttaa se, että olen täällä säilyttänyt ostamaani siivekästä vaaleanpunaista sikaa maurilaisen asuntoni keittiön ja olohuoneen välikössä. Voisikohan se herättää julkisuuteen tullessaan myrskyjä?:) Muslimeillehan se on saastainen eläin.
No, mikään possumainen, makkaran ystävänä, ei ole minulle vierasta.
Ei kestä kovin kauaa, kun radiossa ja televisiossa alkavat soida joulaulut. Oma suosikkini on Juice Leskisen biisi : Sika.
Minulla on täällä Espanjassa aikaa jäljellä puolitoista kuukautta. Sitten vasta toden teolla alan valmistua joulun viettoon, tapaamaan lapsiamme ja lapsenlapsiani.
Markku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti