Aamupäivällä päätimme lähteä patikkapolkua E4 etelään, sen päätepisteenä on lopulta Afrikka. Vähän hirvitti matka. Olin laittanut kinkkuvoileipää, vettä ja hedelmiä repun pohjalle videokameran seuraksi. Sinikalla oli repussaan oma Nikoninsa. Olimme ottaneet vasta muutaman askeleen, kun englantilaiset naapurimme pöllähtivät samanaikaisesti ulos portistaan. Nick kantoi olallaan siimaleikkuria ja vaimo seurasi koirat kintereillään.
Leikkuri oli minulle tuttu kapine, sillä käytän sitä Nokialla, torpallamme. Kävi ilmi, että he olivat menossa samaan suuntaan joen toisella puolen sijaitsevalle 1,5 hehtaarin suuruiselle viljelyspalstalleen.
Pyysivät meitä katsomaan sitä.
Nick kertoi, että heillä oli tämän lisäksi vielä pari pientä viljelmää aivan lähellä. Oli hankkinut sekä isohkon naapuritalon, pienine kasvi-istutuksineen, että kaikki palstat, pitääkseen itsensä kunnossa ja solakkana.
Joen takaisella isolla palstalla heillä oli viinitarha, oliivipuita (sekä syömäoliiveja, että öljyksi puristettavia), sitruunoita ja appelsiineja. Aikamoinen työ kahdelle ihmiselle. Satoa kertyy paljon yli oman tarpeen ja se on markkinoitava. Myyntihinnat ovat sitä luokkaa, ettei niillä pääse rikastumaan. Appelsiineista esimerkiksi viljelijä saa vain 10 centtiä kilolta ja oliiviöljystä 75 centtiä litralta.
Harmeja viljelijälle sattuu silloin tällöin. Ostajaa ei heille tänä vuonna löytynyt ajoissa ja viinin korjuu myöhästyi. Rypäleisiin iski home. Pacon kanssa sovittu kauppa kariutui. Viinisato on kuivunut paikalleen.
Ongelmatonta ei aina ole oliivien kasvattaminenkaan. Vanhojen, usein jopa tuhatvuotisten, puiden sijaan on istutettava aika ajoin uusia taimia. Eroosio on sateiden johdosta joskus niin voimakasta, että se vie maan mennessään, jollei vanhojen puiden laaja juuristo pidä penkereitä paikoillaan. Vanhoissa puissa oliivit ovat niin korkealla, ettei niihin ylety pitkillä kepeillä kolistellen, vaan täytyy kiivetä puuhun ravistelemaan, jolloin ne putoavat maahan levitetyn harson päälle. Ongelma ja sen ratkaisu kuulosti samalta, kuin sadonkorjuu Nokialla, Sarkolassa, missä meillä on vahvasti ikääntymään päässyt omena- ja luumupuuplantaasi viinimarjapensaineen. Tuli lämmin yhteenkuuluvuuden tunne.
Meillä oli Nickin kanssa siis paljon puhuttavaa, samoin Sinikka viihtyi erinomaisesti hänen rouvansa kanssa ja saimme kutsun käydä seuraavalla viikolla kylässä.
Meillä suomalaisilla on se käsitys, että Espanjassa on vallalla manjaana- mentaliteetti: homenna, huomenna - ei tänään.
Albunuelalaisten keskuudessa näkee valtavaa ahkeruutta, joka alkukantaisista työskentelyolosuhteista huolimatta saa heidät joka päivä kulkemaan muulin kanssa talomme editse vuoren rinnettä alas ja palaamaan sitä pitkin illalla pieniltä viljelyksiltään. Heidän tulonsa tästä raadannasta ovat minimaalisen pienet, tuskin elättävät, mutta siitä huolimatta he tekevät sen niin kauan kuin pystyvät ja jaksavat. Eläkeikärajaa ei ole.
Nuoret eivät sitä enää tee. Miten käy tämän kauniin maiseman, kun vanhukset eivät siihen enää pysty? Jo nyt kaupungin katujen varsilla istuskelee vanhojen miesten kasvava katuparlamentti nojaten kuka kainalosauvoihin kuka kävelykeppiinsä. Kauppaan kulkiessamme he hymyilevät ystävällisesti ja vastaavat tervehdykseemme "hola" tai "buenos dias", kukin omalla tavallaan murtaen.
Tavatonta ahkeruutta olemme tavanneet myös seuratessamme paikallisten rauniotalojen korjauksia. Ne ovat edistyneet parissa viikosssa uskomattoman nopeasti. Vaikuttaneeko siihen osaltaan se, että aurinkorannikon suuret rakennusprojektit ovat nyt jäissä, ja miehillä on aikaa ja tarmoa keskittyä näihin paikallisiin kohteisiin ja valmista tulee.
Tuntemamme englantilaiset kuitenkin kertovat miten luotettavasti ja joutuisasti ennenkin täällä on heille remontti tehty. Paikallisten rehellisyyttä kiitellään.
Toki kuulee hunompiakin kertomuksia. Valitettavasti kylässä ei panna painoa koulutukselle. Sentään osa vanhemmista olosuhteistaan huolimatta panee lapsensa opin tielle ja kouluttaa heistä lääkäreitä ja korkeakoulutukinnon suorittaneita.
Eikös kuulostakin tutulta. Näinhän toimivat Suomessakin monet vanhemmista pannessaan lapsensa pitkälle koulutielle vaivojaan säästämättä.
Markku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti