Testasimme Albujarrasin mutkaisten vuoristoteiden nykyisen (jää-) tilan ajamalla torstaimarkkinoille reitin alkupään kaupunkiin Orgivaan. Pirakka sää, mutta jäätä ei näkynyt kuin huipuilla.
Matkalla sinne, ,Cervantesin hengessä, Markku säntäsi taistoon tuulimyllyjä vastaan. Don Marquioten tukka nousi irokeesille hävittyään ensimmäisen erän. Vaan suomalais-leningraadilaisela sisulla hän hyökkäsi jälleen. En kerro miten siinä kävi.
Runsaasti rätei ja lumpui, afrikkalaisia vitonin käsilaukkuja ja aitoja cd-kopioita sekä pilvin pimein hippejä. Vihannesta, mausteita ja kuumaa kanaakin sai.
Piti rantautua kahvilaan kun ostoksia ei enää jaksanut raahata. Sen täytti Albujarrasin kuuluisan hippiyhteisön joukko. Erottui kolme sukupolvea. Vanhimmilta hampaat harvassa ja elämän jäljet näkyvissä, nuorimmat kuin kuusikymmen luvun elokuvista kuvan kauniiden lastensa kanssa.
Arvelimme Genesiksen rumpalin, Cris Stewartin asumisen täällä vaikuttaneen suuresti yhteisön syntymiseen.
Kahvila oli hyvin vihreä ja alkoholiton. Terassilla hanuristi jammaili kitaristin kanssa. Ohut ruskea savuke kiersi. Luultavasti täällä on helppo viljellä oma ruoka ja ruoho. Kasvis-syöjän eläminen on halpaa. Gym kertoi että Albujarrasissa on myös hyvin rikkaita hippejä. Joitakin tulemme tapaamaan joulukuussa hänen näyttelynsä avajaisissa. Siemailemme siellä yhdessä glögiä.
Siellä istuessamme keski-ikäinen tyttö tuli myymään sitruuna-kookospullia. En ole vielä testauttanut Markulla vaikutusta. Mieleen tuli elokuva, jossa mummo söi vahingossa hippi- lapsenlapsensa mokkapaloja... Saatte lukea seuraavasta blogista kuinka kävi ja mitä siitä seurasi. Don Huonon isältä voi odottaa kaikenlaista.
Tänään on 57. televisioton iltamme. Pelikortit on kohta puhki ja lautapelejä pelataan vaikeimman kaavan mukaan. Suomenkieliset kirjat on luettu. Muilla kielillä kyllä literatuuria kaapista löytyy. Onneksi kuu on kolmatta kertaa tulossa täydeksi. Nyt on jo liian kylmä istua katolla katselemassa. Siinä meidän TV:mme päälähetys. Nyt on kyllä ihana pinkki taivas kun aurinko painuu unille. Kello on pian puoli seitsemän. En uskalla ajatella miten auringon lasku on nyt suomessa.
Päivällistä tekemään ja tuli takkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti