maanantai 29. marraskuuta 2010

Toppatakki jäi kotiin







On aika kurkistaa taaksepäin siihen lähes kolmeen kuukauteen, jonka olemme täällä olleet. Tulos on positiivinen. Odotukset ovat täyttyneet monin tavoin, jopa ylikin.

Mitä sitten olemme jääneet paitsi? Kuva kylän nykyisestä arkielämästä on jäänyt espanjankielen taidon puuttuessa pakostakin vajaaksi, ulkopuolisen havainnoinnin ja saadun englanninkielisen tiedon varaan. Kuvaa olisi ehkä voinut terävöittää kahdenkeskisillä keskusteluilla esim. olutlasillisen äärellä paikallisessa pubissa kyläläisten kanssa. Sitäkin enemmän olemme kiitettävän hyvin päässeet kontakteihin ulkomaalaisväestön kanssa, erityisesti sen taiteilijayhteisöön.

Sinikka on kamerallaan vanginnut tarkasti nykytodellisuutta. Sitä ovat täydentäneet kolmen täällä vakituisesti asuvan englantilaisperheen haastattelut.
Francon ajan tapahtumat kylässä ovat jättäneet leimansa ja se tullee valokuvissa esiin hiljaisena vaiteliaisuutena ja jopa masentuneisuutenakin. Kylän asukkaat ovat jakautuneet käsittelemättömien ja sovittamattomien menneiden tagedioiden johdosta eri leireihin. Ne kyräilevät toisiaan ja yhteistyö heidän välillään on mahdotonta. Se tietysti estää kaupungin kehitystä, mikä heijastuu myös katukuvaan. Moni asia on rempallaan joskin esimerkillisen hyvin toimiviakin asioita löytyy. Yksi niistä on vesihuolto. Vesi on ilmaista, sitä on riittävästi ja laadultaan se on lähdevettä. Lieneekö maurien perintöä.
Toinen esimerkillisesti hoidettu asia on kylän jätehuolto lukuisine lajittelupisteineen ja säännöllisine tyhjennysaikoineen (vertaa esim. Italia ja Napolin ympäristö, eikä kierrätyksestä näkynyt merkkejä Etelä-Ranskassakaan).

Kunnallispoliitikkona olisi myös ollut mielenkiintoista päästä paikallisen väestön kanssa poliittista ilmastoa valottaviin keskusteluihin.
Sen verran olen saanut kuulla lähinnä englantilaisilta, että kylän johdossa on oikeistopuoluetta edustava pormestari, jonka toimiin eivät kaikki ole olleet tyytyväisiä. Juorutaan, että kaupungin varojen käyttö ei kaikilta osin ole läpinäkyvää ja että varoja suunnataan hyödyttämään paikallisia rikkaita kiinteistönomistajia.
Vasemmistopuolue puolestaan odottaa kärsimättömänä seuraavia pormestarinvaaleja voidakseen saada virkaan oman edustajansa. Vasemmisto ei ole täällä koskaan voittanut vaaleja.

Nick kertoi eilen espanjalaisten "manana"-asenteesta, eli kun kaikki ei tapahdu aina aikataulussa.
Nickin mukaan kyse on tärkeysjärjestyksistä. Lattia laatoitetaan kuten sovittiin, mutta jos täti kuolee tai naapuri sairastuu, tämä tärkeämpi asia hoidetaan ensi huolella kuntoon. Kyse ei siis ole epäluotettavuudesta, vaan terveistä arvoista. Tärkeät asiat ensin.
Kun Nickin tytär jäi yksin taloon vatsatautisena, naapurit toivat keittoa hänelle, vaikka eivät varsinaisesti tunteneet häntä. Huolenpito ja anteliaisuus on ominaista täällä.

Täällä on myös kirjoittamaton "jokamiehen oikeus" poimia syötäväksi polunvarrella kasvavia hedelmiä. Sopii että täytät taskusi, mutta ei kassin kanssa puun tyhjentäminen. Jos sinulla ei ole viikunapuuta, voit poimia muiden puista tarpeeseen.
Retkelle ei oteta eväitä. Lähdevesi lorisee kaikkialla ja syötävää kasvaa ympärillä.
Eilen poimimme omakätisesti pari avocadoa salaattiin. Vanha mies tuli vastaan kassia kantaen. Hän puheli Nickin kanssa sitruunasadosta ja laittoi samalla meille käteen neljä täydellistä, tuoksuvaa sitruunaa.

Varauduimme matkaan katsomalla pitkäaikaisia säätietoja. Tänä vuonna sää kylmeni täällä, kuten Suomessakin, poikkeuksellisesti. Joudumme lämmittämään talon pääasiassa sähköllä ja se on täällä tosi kallista.
Nyt tuntuu, että matkamme olisi voinut olla pari-kolme viikkoa lyhyempi. Sää on luminen ja hyvin kylmä koko Euroopassa. Ajamme takaisin kesärenkailla. Täytyy toivoa hartaasti että lämpenee ensi viikolla.
Täällä ajetaan moottoritiellä tosi hurjaa nopeutta. Ketjukolari pelottaa.
Toppatakitkin jätettiin Suomeen, eikä tee mieli ostaa takkia kotimatkaa varten.
Viikko sitten söimme viimeksi kattoterassilla. Nyt varpaita palelee ja sataa. Vettä tulee perjantaihin asti. Viimeiset kuvaukset tehdään kumpparit jalassa ja sadetakki päällä.


Markku ja Sinikka

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti