Isänpäivän kuniaksi nautitun kuohujuoman, sekä Gustavin innoittamina ryhdyin taiteilijaksi.
Vuosi sitten Gustav lähetti työtovereilleen valokuvan Espanjasta, missä hän oli maalaamassa maisemakuvaa. Hän viettää pitkiä aikoja Espanjassa vetämässä pyöräleirejä.
Valo on taiteilijalle tärkeää. Suorastaan elämän eliksiiri. Välimeren rannikkoseudut ovat kautta aikojen houkutelleet luokseen suuria mestareita, jotka ovat viettäneet siellä pitkiä aikoja maalaten sen viehättävissä kaupungeissa. Ranskan Provence ja Cote d'Azur suorastaan vilisevät mestareiden nimiä ja museoita. Espanjan Andalusiassa ja aurinkorannikolla tilanne on sama. Aiemmissa blogikirjoituksissamme olemme kertoneetkin kahdesta mestarista: Picassosta, Malagan suuresta pojasta, sekä Matissen Granadan vierailusta, jonka 100-vuotisjuhlanäyttelyssä vierailimme Alhambrassa. Matisse maalasi Sevillassa.
Elämä taiteilijan puolisona on antoisaa ja avaa useita muille lukittuina pysyviä ovia. Yleensä taiteilijoita kohdellaan arvostavasti. Erityisen arvostavasti heihin suhtautuvat kulttuurille myönteiset ranskalaiset, minkä voi havaita esimerkiksi Pariisissa. Kohtelu muuttuu kuin taikaiskusta, kun taiteilijan identiteetti paljastuu. Kaikkialla tilanne ei ole yhtä hyvä ja varsinkin silloin kun kysymys on taideteoksen hankinnasta, siitä ei olla valmiita maksamaan juuri mitään. Niimpä vain harvat taiteilijat elävät taiteesta saamistaan tuloista ja tekevät sen lisäksi muuta ansiotyötä. Usein vasta taiteilijan kuoleman jälkeen hänen teostensa arvo nousee moninkertaisesti, mistä hyötyvät perijät, taulukauppiaat ja keräilijät.
Paluumatkallamme aiomme käydä vielä tutustumassa Madridin Del Pradoon, sekä Thyssenin museoon ja Bilbaon Guggenheimiin. Pariisissa haistelemme ilmaa. Jokunen galleria ehkä. Muse d´Orsay on kummankin lempi paikka (impressionistit) ja surettaa kun tuskin ehdimme käymään nyt.
Markku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti