Kopoti klop, kopoti kop kuuluu ikunan takaa. Muuli on työmatkalla alas rinnettä ja luultavasti joen poikki ylös jyrkkää vastamäkeä.
Oli satanut, kävimme tarkistamassa joko kalastajalle on apajat. Kaukaa kuuli äänestä miten joki oli paisunut, kurputti ja solisi pieninä koskina. Ei tehnyt mieli pomppia kiviä pitkin vastarannalle. Jo viime kerralla kahlasin mieluummin yli.
Piparmintun tuoksu iski nenään väkevänä. Oli helppo tunnistaa puska. Nyt juomme aamuteemme mintutettuna.
Almunecarin retkeltä taas on kimppu tanakkaa vuorilla kasvanutta rosmariinia. Metsästän lempimaustettani timjamia, mutta ei osu silmään millään. Pitää ostaa kaupasta.
Vanhimman lapseni nimi on Minttu, nuorimman Jiri, Timjam. Keskimmäinen sai nimensä afrikkalaisen mimosan mukaan ( ja on äskettäin palannut toiselta pitkältä Afrikan reissultaan). Mimosa ei ole mauste, niimpä parkkeeraamme auton, jos mahdollista, mimosan alle. Rakkaat kulkevat mukana monella tavalla.
Linnut sirputtavat kirkkasti. Äänimaailma muuttuu usein. Laakson kautta muuttaa koko pohjoisen lintukaarti. Peippo on tullut, pääskyset ja västäräkit ovat jatkaneet Afrikkaan aikoja sitten. Sitkeät kaskaat ovat vihdoin vaienneet.
Kalastajan huuto kuuluu korttelin päässä. Harmittaa kun olen liian laiska juoksemaan mäkeä ylös. Kala on täällä niin tuoretta ettei se edes haise kalalle. Tänään teen risottoa frutti di mare.
Jääkaapissa on mustekalaa, simpukoita ja katkarapuja. Jospa voisi taas syödä katolla. Oli oikea syysmyrsky monta päivää ja vaikka nyt aurinko paistaa taivaan täydeltä, tuuli on yhä pistävä. Yhdessä yössä kävi selväksi että olemme vuoristoilmastossa. Osa puista sai ruskan ja keltaisia lehtiä sataa. Suuri osa mantelipuista on jo täysin kaljuja.
Maissia korjattiin jo kun tulimme syyskuussa. Aaseilla oli joka päivä raskaat kantamukset. Nyt maissit kuivuvat kattoterasseilla ja punaiset niput suippoja paprikoita niiden vieressä. Kattoterassit ovat sitä varten. Vain ulkomaalaiset syövät katolla.
Viimeiset mantelisäkit ovat lähdössä tehtaaseen.
Avocadot ovat kypsyneet ja niitä on jo kaupassa. Enimmäkseen ne riippuvat yhä pitkistä kannoistaan puissa.
Vaikka koko sitrusperhe limeteistä appelsiineihin on saanut tutut värinsä, kaupoissa ja toreilla niitä ei ole. Vain yhdellä kauppiaalla oli mandariineja.
Se hartaasti odottamani viikuna on luultavasti kadonnut parempin suihin. Puut ovat tyhjiä, mutta ainuttakaan ei ole myynnisssä.
Mustat oliivit ovat jo sinisiä. Niitä tippuu poluille. Tuntuu omituiselle kävellä tuhansien oliivien yli.
Tuoretta, maistuvaa ja mehevää on kaikki mitä ostetaan. Torilta viime viikolla hankkimamme viinirypäleet olivat luumun kokoisia ja maku mahtava. Kotimatkalla näimme ensimmäisen viinin puristamista.
Ennen tänne tuloamme luin Chris Stewartin kirjaa" Driving over lemons" (suomennettu nimellä: Andalusian sitruunat.) js sain aika hyvän kuvan siitä mihin oltiin tulossa. Olemme jo käyneet Albujarrasissa hänen kotitienoollaan. Nyt löytyi talomme kaapista 2006 kirjoitettu:
"The Almond blossom apprecation society". On aivan erilaista lukea tätä kirjaa nyt kun paikat ja olosuhteet ovat tuttuja.
Kaino toivomukseni on, että jollekin nämä meidän blogimme ovat vastaavaa opasta näille seuduille. Ilman matkatoimistoa, opasta ja omistettua lomaosaketta voi löytyä ihmeellisiä asioita.
Sinikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti