maanantai 22. marraskuuta 2010

Sillä sipuli




Kahden miehen kämmenen kokoinen mango. Pehmeä ja halukas syötäväksi. Viisi makeaa uuden sadon mandariinia, kunnon terttu meheviä punaisia rypäleitä, maukasta omenaa lohkoina ja granaatiomenan kuultavia punaisia siemeniä sokeriliemeen jälkiruuaksi.
Kaikki ovat kasvaneet tässä laaksossa muutaman kilometrin säteellä. Myyjä on viljelijä tai ainakin tuntee sen jolta osti hedelmät. Mikä maku, mikä ero siihen mitä olen syönyt kotona!

Ostin kaksi kiloa hienoja kiiltäviä sipuleita. Maksoi 0,75 €. Inspiroiduimme!
Markku siivutti 8 suurta renkaiksi. Kuullotin ne parissa ruokalusikallisessa voita. Se kesti ja kesti. Oli vaivan arvoista. Kullankeltaiset renkaat saivat kattilaan kaverikseen laakerin lehden, 8dl kasvislientä ja hennon kourallisen timjamia. Kymmenen minuutin kuluttua otin kattilan liedeltä ja lisäsin 2dl valkoviiniä (0,57 € l) ja vasta jauhettua mustaa pippuria. Paahdoin kevyesti kaksi vaalean leivän siivua. Soppa lautasille, leipä päälle ja juustoraastetta leivän katteeksi. Lautaset 250° uuniin. Uunista ulos kun juusto kupli.
Elämäni ensimmäinen oma ranskalainen sipulikeitto oli valkoviinin kera todella hyvää. Odottakaa ystävät. Sipulikeittomme tulee! Kumpa suomalainen sipuli pystyisi samaan.

Avokaadot ovat kypsiä ja täydellisiä. Huomenna laitan niihin täytteeksi katkarapuja parsan nuppujen kera. Tiraus sitruunan mehua, himpun hienonnettua sipulin vartta, ehkä...ja sipulikeiton loppu pääruuaksi.

Kaupoissa on joulumakeisten, lahjakorien ja leivonnaisten aika. Kauppias sujautti käteen pullean suklaakaramellin.
Mantelijauho on pääraaka-aine. Paljon on myös arabimaista tuttuja makeisia ja leivonnaisia.

Jouluvaloja, tosin maltillisesti, on jo ripustettu. Vielä eivät pala. Mekin ostamme joulumme rekvisiittaa ja lahjoja. Se onkin valtaisa projekti. Perheenjäseniä on 24 jollei meitä lasketa. Sitten vielä lähimmät ystävät. Lastenlasten syntymäpäiviäkin on ollut tällä aikaa parit ja muutama ihan tulollaan.

Markku hankki uuden luomuyöpuvun. Sanoi nyt ymmärtävänsä miksi paratiisissa tehtiin samoin. Peitto on hyvä.
Täällä on viljelty silkkiäkin aikoinaan. Myös riisiä, mangojen lisäksi papaijaa ja yhä monia sellaisia hedelmiä jotka vasta nyt kohtaan enkä tiedä nimeä. Miten näin hedelmällinen paikka voi olla näin köyhä?

Sinikka


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti