-Se tuli nyt sitten, sanoi Timo puhelimessa.
- Viime yönä kahden maissa.
Oli ollut nopea ja helppo synnytys. Kuudes pojanpoika katselee jo ihmetellen maailmaa. Yksi poikieni ja heidän puolisoittensa lapsista, siis lapsenlapsistani, on sentään tyttö, joten ihan Jukolan poikien sarja ei ainakaan vielä täyttynyt. Tulevaisuus näyttää sitten, miten käy Puurulan neljän pojan, poikien, pojanpoikien lukumäärän kanssa.
Perinteiseen tapaan Sinikan kanssa juhlistimme perhetapahtumaa kuohuviinillä.
Vauvan syntymästä innoitettuna ajoimme Valle de Lecriniin ja ostimme pullon Cavaa sekä paikallisesta lihakaupasta kunnon possupihvit ja sinihomejuustoa.
Tiesimme odottaa tätä perhetapahtumaa ja otimme Sinikan kanssa varaslähdön ja kävimme jo edellisenä päivänä Salerekseen johtavan E4 polun varressa. Katselimme myytävänä olevaa tonttia hedelmäpuutarhoineen kauniin rotkon reunamailla. Unelmoimme jospa siihen voisi rakentaa oikein upean kotkanpesän, pikku linnan, koko Puurulan suvulle. Katsoimme päärakennukselle sopivaa paikkaa, mittailimme sielumme silmin sen sijaintia ja ikkunoiden ja aurinkoterassin sijoitusta. Ikiaikaisten oliivipuiden sekä runsassatoisten oranssia hohtavien appelsiinien ympäröimänä paikka oli kuin tuhannen ja yhden yön sadusta. Ei loppuisi Puurulan perheeltä oliivit ja appelsiinit. Varvulla katsoin myös parkkipaikan.
Appelsiinipuut olivat koristeellisia kuin joulukuuset. Tuli mieleen, että kuusen jokaisen appelsiinin voisi numeroida ja sijoittaa niihin lapset , heidän puolisonsa, lapsenlapset, isovanhemmat jne. ikäänkuin sukupuuksi. Ainakin appelsiinit riittäisivät tähän mielikuvitukselliseen ja mielenkiintoiseen puuhasteluun.
Lounastimma terassilla. Kesä tuli takaisin. Cava oli kylmää ja aurinko lämmin ( viikon kolean tauon jälkeen ). Kirkon kellot soittivat, kukot kiekuivat ja joku paukutti pommeja tai ammuskeli jänöjä, kaikki varmaan Haukola/Puurula prinssin kunniaksi. Upo -uusi ukki paistatteli auvoisana. Nyt puuttuu vain kotimatka ja vauvan näkeminen. Toki ajamme Pariisiin hankkimaan sen prinssin arvoisen asun.
Markku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti