Kaipailin vihannespuolelle kyläkauppaa laajempaa tarjontaa. Keskiviikkona ihan aamusta ajelimme Durcaliin torille. Eipä löydetty paikkaa. Apteekissa oli kielitaitoinen myyjä. Kysyimme tietä. Ensin meille piirrettiin karttaa, mutta sitten espanjankielinen tyttö tempaisi valkoisen takkinsa pois ja läksi oppaaksi. Matka oli pitkä. Emme olisi luultavasti löytäneen kartalta. Gracias apteekin kaunis neito!
Luultavasti tori oli vasta avautumassa koska tarjonta painottui vaatteisiin. Afrikkalainen mies myi nepalilaisia vaatteita Andalusiassa ja niitä katsellessani arvioi minut:"Large! come here!" Hän venytteli kutsuvasti housujen kuminauhaa jotta saatoin sovittamatta nähdä miten suuret mahtumismahdollisuudet. Ostin ja sopivat. Kuusi euroa ja puuvillaa. Tarpeeseen tulivat. olin arvioinut lämpötilat Granadan ja Malagan mukaan. Joku sanoi eilen että tässä laaksossa on aina 3-4 astetta lämpimämpää. Mennään siis yhä 30 pinnassa.
Aarteitakin löytyi. Maustekauppiaalla oli pöydällinen säkkejä ja niissä taivaalliset maustevalikoimat. Aloitin chilistä, näytin kädellä minkä verran. Hän sanoi tylysti mikä on minimum (5xenemmän). Tuleepa kallista, ajattelin ja annoin mennä. Ostin minimumit salviaa, piri-piriä, kaiken värisiä pippureita ja sesamin siemeniä. Jokaista n.100g. Hinta hämmästyttää yhä. Sillä rahalla olisi Suomessa saanut yhden vähän keskihintaa kalliimman maustepurkin, joissa taitaa olla 30-50g sisältöä. Sinne mennään uudelleen ostoksille.
Kotimatkalla selitin Markulle piri-pirin ja pirin eron. Ei siis ollut huumeita kassissa.
Vihannespuolelta tuli muukaa 2 € maksanut parin kilon kassi paprikoita, euron kilo luumutomaatteja ja mitä kaunein lilaraitainen munakoiso sekä kilo keltaisia persikoita.
Saaliista osa on jo siirtynyt ruuaksi. Tänään oli kanarisotolla täytettyjä, juustolla gratinoituja
paprikoita lounaaksi ja Markku suunittelee tomaattikeiton valmistamista.
Eilen oli ensimmäistä kertaa oman kylän tori. Edellisellä viikolla olimme viemässä Minttua Malagaan ja missasimme sen. Tällaiset torit tai markkinat ovat kerran viikossa.
Albunuelas yllätti. Oli kaikkea rintaliiveistä paellapannuihin, mutta ennen kaikkea hyvät hedelmä- ja vihannesvalikoimat. Myyjien joukosta erottui kaksi namin näköistä hyvin englantia puhuvaa argentiinalaista poikaa. Markku täydensi huteraa hengarivalikoimaamme heidän tiskiltään.
Kassiin upposi myös salaattia, pari kesäkurpitsaa, jättisipuleita, kypsiä tomaatteja, avomaan kurkkua, kannullinen manteleilla täytettyjä oliiveja ja vasta paistettu kana.Ostin myös kolme jykevää granaattiomenaa, kukin puoli kiloa( 1,5 €/kg) . Ne odottavat keittiön pöydällä räjähdystään. Markku pelkää joutuvansa kalkitsemaan seinät uudelleen. Kuvaan kehitystä joka päivä.
Vieraamme näkivät ensimmäisen akvarellini. Sain tilauksen seuraavista. Olinkin aikonut pysyä granaattiomenateemassa. Löysin taas kadulta yhden räjähtäneen hedelmän.
Kello on puoli viisi ja lamaannuttavan kuuma yhä.
Sinikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti