Jään kaipaamaan alkupäivien lämpimiä iltoja, jolloin vielä söimme illallista kattoterassilla kuun ja tähtien loisteessa paljaan taivaan alla. Lepakot pitivät kapeilla kujilla kilparalliaan jopa niin, että joskus niiden isojen korvien kaikuluotaimeen tullut häiriö aiheutti törmäyksen seinään. Siitä todisteena oli yksi kuollut lepakko aivan ulko-ovemme vieressä. Se oli muuten erikoisen pilkukas. Olisiko ollut vaikka joku pantterilepakko? :).
Lounaat olemme vielä nauttineet kattoterassillamme. Tänään oli pilvinen päivä eikä edes ampiaiset häirinneet meitä enää.
Kesällä Suomessa huomasimme erikoisen seikan. Syödessämme kotiterassillamme liharuokaa, ampiaiset pörräsivät ympärillämme. Yksi niistä eksyi lentämään valkoviinilasiini ja sai sen verran tujut paukut, että lamaantui täyskänniin. Toinen taas kaarsi kylmän rauhallisesti lautaselleni ja siinä olevan pihvin kimppuun, leikkasi siitä hampaillaan pienen palasen ja lähti kuljettamaan sitä kuin helikopteri.
Täällä myös sama ilmiö on toistunut. Syödessämme terassilla pörrää ympärillämme koko ajan ampiaisia. Näyttää, että niille kelpaa vain kanaruoka. Pari viikkoa sitten olimme torilla ja saadaksemme nopean lounaan ostimme sieltä grillatun broilerin. Se oli niin herkullista, että jakajia tuntui terassilla riittävän. Yksi ampiaisista yritti saada haarukan nokassa suuhuni kiitävästä palasta osansa. Suljin broilerin palan suuhuni sillä seurauksella, että ampiainen jäi väliin. Tuli pistos huuleen. Polttava kipu tuntui monen tunnin ajan.
Kärpäsiä päivisin vielä ilmestyy sisälle, mikä on sinänsä hyvä asia. Meillä on Sinikan kanssa sopimus ( Mikä sopimus? sanoo vaimo ), että hän huolehtii kodinhoitopuolesta (paitsi imuroinnista ja tiskauksesta) ja minä huolehdin metsästyksestä ja kalastuksesta.
Minulla on vasta ostettu kärpäslätkä, joka on huomattavan ympäristöystävällinen verrattuna täältä löydettyihi myrkkysinkoihin.
Onneksi alhaalla rotkossa oleva joki on vielä niin vähävetinen, ettei siellä ole kalaa. Ei tarvitse joka aamu kirmaista 170 metriä alas rinnettä kalastamaan. Sen sijaan minulle on jäänyt tehtäväksi metsästys. Onneksi kärpäsiä riittää. Kalaa saa aamuisin kalakauppiaalta ja Granadan Carrefourin valtavasta kalatiskistä. Hinnat ovat siellä huikean edullisia, 3-4 euroa kilo.
Olen silmä kovana tarkkaillut laakson yllä lentäviä lintuja. En ole vielä nähnyt vilahdustakaan väitettyistä kotkapesueista.
Bongaamani linnut ovat olleet sangen kotikutoisia, pääskyset, kottaraiset, varpuset jne. Varpuset minua ilahduttavat, sillä en muista pitkiin aikoihin nähneeni ja kuulleeni Suomessa niiden pyrähdyksiä ja sirputusta pensaissa.
Muuttolintujen ilmestymisestä tänne Albunuelasiin minulle tulee mieleen Suomen keväästä käytetty hokema "kuu kiurusta kesään, puolikuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään". Tänne niiden paluumuutto näyttää tapahtuvan käänteisessä järjestyksessä.
Silmääni ilahduttavat täällä näkyvät lukuisat kyyhkyset, jotka ovat solakoita ja hyviä lentämään toisin kuin Helsingin kauppatorin ylensyötetyt pulut. Muistuttavat Picasson piirroksia rauhankyyhkyistä.
Markku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti