Viikko sitten uudelleen kalliisti ladattu nettiyhteytemme teki lakon. Oli lähdettävä taas Inglesian tiskille Granadaan selvittämään asiaa.
Olin havainnut Matisse Alhambrassa julisteita kaikkialla. Iloiset asiat ensin eli aloitimme Alhambrasta.
Olimme jo oppineet: mikäli haluaa käydä sisällä palatseissa ja puutarhoissa on liput varattava 2 kk etukäteen, mutta itse Alhambran kaupunkiin ja siihen palatsiin missä näyttely on, pääsee ilmaiseksi. Sattui mukava päivä. Sekä Matissen näyttely, että Museo de belles artes olivat maksuttomia. Edellisellä käynillä satoi ja koska oli maanantai, museo oli kiinni. Näitä näyttelyitä vasta rakennettiin silloin.
Matisse kävi Alhambrassa 11.10.1910, sata vuotta siten. Näyttely on rakennettu loistavasti. Alhambran vaikutus näkyi Matissen töissä vuosikymmeniä. Työt ovat pääasiassa venäläisten tekstiilikauppiaiden kokoelmista. Useimmista töistä emme kumpikaan olleet nähneet edes kuvia. Mitä herkkua!
Matisse on minun lempitaiteilijani Gougainin ohella. Pursun vieläkin voimaa ja iloa näyttelystä. Se osui todella oikeaan kohtaan kun etsin omaa jälkeäni oltuani pitkään maalaamatta. Granaattiomenoita ja sitruunoita oli Matissellakin töissään.
Lounaan söimme Hotelli American viniköynnöksellä katetussa sisäpihassa Alhambran muurien sisällä. Näytti taas siltä kuin Hemingway ja kaikki muutkin olisivat käyneet siellä.
Viereisessä pöydässä istui Kaurismäen näköinen mies Picasson näköisen miehen ja äitinsä kanssa. Markku ehdotti: tuo on varmaan Almadovar. Valitettavasti tiedän miltä Almadovar näyttää. Ei yhtään niin elokuvaohjaajalta kuin tämä "kaurismäki".
Markku söi erinomaista häränhäntää, minä herkullista gillattua kalaa.
Matissen jälkee olimme kiertäneet myös Belles artes museon. Katedraali on remontissa ja sen aarteet olivat siellä. Viehätyin kovin kookkaasta neitsyen kuvasta. Ihan heti en olisi sitä neitsyt Mariaksi tunnistanutkaa. Toki pään ympärillä oli 12 tähteä (ne joista EU-lippu syntyy) ja valkoinen kyyhkynen yläpuolella, mutta muuten taiteilija oli maalannut siihen peittelemättä Maria-kultin juuret eli animistisen äiti-maa jumalattaren. Nainen seisoi kuun sirpillä ja alla oli maa. Aurinko oikealla puolella, kuu vasemmalla ja kaiken selvennykseksi maassa olevat rakennukset olivat maurilaiselta ajalta. Keskeinen kukka oli ruusu, joka hallitsee Alhambrankin puutarhoja.
Siihen aikaan jolloin taiteilijat pääosin tekivät tilaustöitä kirkolle tai hallitsijoille, omien ajatusten ilmaisu löytyy puoliksi piilotettuna
ja varmasti tilaajalle avautumattomana.
Pulleat pikkuenkelit eivät ole lainkaan raamatullisia vaan kreikkalainen eros, lemmen jumala. Kannattaa tutkia erityisesti kuvien reunoja ja löytää paljon mielenkiintoista.
Edessäni olevan parvekkeen ovesta näkyy aurinkoinen maisema. Ainoa pilvi on hiukan istumapaikkaani matalammalla. Hassua katsoa pilveä lievästä yläviistosta.
Sinikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti