Eilen satoi kuin aisaa ja uhkaavasti näytti samalle aamulla. Polkaisimme kaasua kohti Albujarraa, Sierra Nevadan korkeampaa osaa. Niillä vuoristoteilä Markun korkeusmitari ehti parhaimmillaan 1640 m lukemiin. Tässä kiipeämässä auttoi Bora alla ratkaisevasti. Yhtä rajua serpentiiniä liki sata kilometriä ja tuuli armottomasti. Reijalle Jyrin 50 km/t oli liian kovaa. Kyllä se niissä kaarteissa ja korkeuksissa tuntuikin. Rotkot ja huimat vuoret kouristivat väliin vatsanpohjaa. Kaiteita ei oltu tuhlailtu. Kivivyörymiä näkyi ajoittain. Osumia ei tullut. Lunta oli vain yli 3000 m vuorilla.
Vasta nyt tajusin senkin miten korkealla asumme täällä kylässämme (740 m).
Albujarrasin kylissä oli sunnuntaimarkkinat ja voi mitä tuotteita löytyikään. Leivonnaisia, jopa kotitekoista ruisleipää, vuoristohunajaa ja kotitekoisia makeisia sesamin siemenistä ja manteleista. Oli paikallisia herkullisia juustoja, luomuvihanneksia ja hedelmiä, mutta myös keramiikkaa, vaatteita ja värikkäitä mattoja. Pampaneirassa teimme aimo ostokset lounaan lisäksi. Viisi litraa maineikasta rose-viiniä irtosi kympilä, 15 l olisi olut 25 €.
Mikäli et ole rekkakuski, älä tilaa Plato Albujarrasta. Tämä paikallinen herkku on laaja lautanen kukkuroillaan sipulin ja valkosipulin kanssa kypsennettyjä perunaviipaleita, kasan päällä on suuri musta ja punainen makkara, porsaanfilepihvi ja pari siivua oivaa Albujarrasin vuoristokinkkua. Onneksi Markku auttoi makkaroiden hävittämisessä. Seurue suosittaa mantelikeittoa.
Trevelezissä saimme turistipiikkiimme Espanjan korkeimman kylän (1476 m).
Jyri tuli juuri siestalta paidassaan teksti " I am in paradise " ja alkoi suunitella iltakävelyä kirkolle ja hautausmaalle. Reija bongaa hautausmaita.
Sinikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti