Rahalla saa ja hevosella pääsee on vanha suomalainen sanonta, joka pätee myös nykyisin. Jopa nykyaikana muinaisten maailmanvaltojen monumenttaalinen rakentaminen on mahdollista - ainakin pankeille.
Tiistaina, Matissen Alhambraretkeä edeltävänä päivänä, kävimme Granadasa katsomassa Davidin ja Lornan meille suosittelemaa Andalusian Memorial Museota, joka hohti uutuuttaan. Se oli juuri avattu. Rakennus oli loistokas arkkitehtuuriltaan, materiaalien käytöltään, tekniikaltaan ja esittelytoimintojensa suunnittelulta. Vain pankeilla on, tai tässä tapauksessa oli, sellaiseen varaa. Museo on Caja Granadan kustantama. Sain pankin asiakkaana jopa alennuksen pääsymaksusta museoon.
Museo sijaitsee aivan Granadan keskustassa Tieteiden museon vieressä, joka sekin oli aivan uusi ja mahtava kompleksi. Se oli paikallinen, Suomen Heureka -museota vastaava, mutta parannettu painos.
Memorial -museo esitteli Andalusian historiaa geologisesta, biologisesta, antropologisesta ja kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta. Esittelyjen havainnollistamiseksi oli käytetty hyvin kekseliäästi erilaisia tekniikoita, joiden avulla saattoi liikkua joustavasti hakukoneita käyttäen ajanjaksosta toiseen. Varsinaisten vitriinien ja historiallisten esineiden osuus jäi pienempään rooliin. Aikakoneiden käsittely oli verrattain helppoa, tarvitsi vain osoittaa sormella tietyn kauden asuihin pukeutunutta henkilöä, näyttelijää, ja pyytää häntä kertomaan tarinansa. Meitä Sinikan kanssa kiinnosti erityisesti paikallinen Albunuelasin historia.
,Saimme vahvistuksen moneen meitä askarruttaneeseen, muinaista maurilaista menneisyyttä koskevaan kysymykseen.
Museon jälkeen kävimme, arkitodellisuudessa, selvittämässä laajakaistaongelmaamme. Meitä avusti nuori neitonen hyvin tarmokkaasti.
Hän kertoi tarinansa; opiskelleensa taloustieteitä ja haluavansa pois Espanjasta. Taloudellisen tilanteen ja työttömyyden hän koki erittäin synkäksi. Koulutustaan vastaavaa työtä hänen on mahdotonta saada Espanjasta. Lisäksi hänen mielestään espanjalaisten nuorten pääsyä ulkomaille estää pahasti se, ettei kouluissa opiskella juuri muuta kuin espanjan kieltä. Hän oli hyvin kiinnostunut, kun Sinikka kertoi vähän yli kaksikymppisenä työskennelleensä Afganistanissa, kansainvälisessä tiimissä. Siellä hän oppi puhumaan englantia kunnolla. Sinikka ja minä kehotimme häntä opiskelemaan kieliä ja toivotimme erotessamme hyvää onnea. Varsinkin täällä Albunuelasissa olemme Huomanneet kuinka hyödyllistä olisi hallita myös espanjan kielen taito.
Markku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti