keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Ah Alhambra






Eilen kärräsimme vieraamme lentokentälle Nerjan tippukiviluolien kautta ja nautimme lounaan " Euroopan parvekkeella ", Nerjan kuuluisalla näköalapaikalla. Viimeinen tuntuma helteeseen liki 30°C lämmössä, palmujen katveessa ja Välimeri oli niin sininen.
Paluumatkalla testasimme Lidlin Espanjan valikoimat. Tuttua ja uutta. Viinitarjonta oli kohtuullinen mikä yhä vähän oudoksuttaa tutun näköisessä kaupassa. Lihahyllyssä oli siististi pakattuja jäniksiä.

Jyrin 50v syntymäpäivää vietimme Alhambrassa. Mikään lukemani kuvaus tai näkemäni kuvat eivät vastanneet elämystä. Alhambra on kokonainen kaupunki lumoavine puutarhoineen. Lähes viiteen tuntiin emme saaneet mahtumaan kaikkea. Enempää ei olisi jaksanutkaan mutta mieli virkistyi ja sielu oli pilvessä.
Tähän Espanjan ykkös nähtävyyteen on varattava liput 2kk ennen vierailua. Päivässä sisään pääsee 7500 katsojaa. Koko varaus, ohjaus ja kontrollointijärjestelmä oli hieno. Missään ei tukehtunut turistilaumoihin kuten niin usein muualla. Ylipäätään meillä on ihan väärä kuva espanjalaisesta tavasta hoitaa asioita. Ei toistaiseksi valittamista.

Olimme vierailleet muutamaa päivää aiemmin Cordobassa ja siellä tietysti Mezquitassa, yhdessä maailman kauneimmista moskeijoista. Käynti oli järkytys. Itse moskeija oli harmooninen ja valo tuli tilaan niin että tunnelma oli harras ja mietiskelevä, mutta kristityt olivat jälkeenpäin purkaneet sen keskiosan ja läntänneet siihen ylenpalttisen kermaleivoksen, mauttoman, pömpöösin katedraalin joka tulvi pistävää valkoista valoa. Lisäksi jokaiselle seinustalle ja kaikkialle mihin voi, oli rakennettu kultaa ja krumeluuria pursuavia sivualttareita. Minua hävetti kristittynä suunnattomasti.
Minulla on ollut tilaisuus tutustua muslimikulttuureihin ja taiteeseen, erityisesti arkkitehtuuriin, neljänkymmenen vuoden periodilla kartan leveydeltä ( Espanja, Italia, Kreikka, Turkki, Iran, Afganistan, Pakistan ja moguliruhtinaiden kaupungit Intiassa ). Toisin kuin länsimaisen taiteen ja arkkitehtuurin kohdalla, en ole löytänyt mauttomuuksia tai ylilyöntejä. Olisikohan aika tarkistaa lännen ylimielisyyttä muslimeihin? Arkitehtuuri kertoo arvoista, kuten kaikki taide. Kun läntinen taide on vuosituhannet korostanut maalista ja uskonnollista valtaa ja pyrkinyt siihen että tavallinen ihminen tuntisi itsensä pieneksi, minkä tahansa ajan muslimiarkkitehtuuri on pyrkinyt palatseissa kauneuteen, viihtyisyyteen ja asumismukavuuteen. Moskeijoissa on kokoa ja silti inhimillistä mittakaavaa, pyöreitä muotoja, harmoniaa ja kauneutta.
Minulla on unelma: Jospa länsi joskus sivistyisi niin että tuntisi muutkin kulttuurit ja oppisi näkemään, kuulemaan ja kunnioittamaan muita.

Meidän kylämme ja asumamme talo on maurilaisarkkitehtuuria eli muslimiarkkitehtuuria tavalliselle ihmiselle. Se poikkeaa siitä mihin olemme tottuneet, mutta toimii loistavasti ja on helyttävän kaunis. Maurit karkotettiin kyllä, mutta vain ruhtinaat ja sotilaat. Maatyöläiset jäivät näillekin rinteille.
Ystävämme Timo Nurmikari visiteerasi tiistaina. Hän on asunut espanjankielisissä maissa eri puolilla maailmaa ja täälläkin työssä mm johtavassa ilmakuivattuja kinkkuja markkinoivassa firmassa. Kinkkutietoisuus kasvoi jälleen.
Timo ihmetteli kylämme mallia. Sanoi ettei ollut nähnyt vastaavaa ja uumoili rakentamistapaa puolustukselliseksi. Espanjalaisen näköinen tämä ei ole hänen mielestään, muistuttaa enemmän meksikolaista kylää. Ihmisillä on varsin oma kielensäkin. Espanjan opinnoista ei ole paljon hyötyä. Jatkan käsimerkkejä ja hymyilemistä. Markun kommentti: Voihan olla että he ymmärtävät espanjaa...

Sinikka (joka sittenkin alkaa lukea espanjaa)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti