Suoraan parvekkeeme alareunasta alkaa uusi katto ja terassi. Koko kortteli on aina rakennettu kuin rivitalo, seinistään kiinni. Muuta yhtäläisyyttä Suomalaiseen rakentamiseen ei ole. Naapuri on kaksi kerroksinen, meidän talomme taas neli kerroksinen.
Nyt on jo kuulemma rakennusmääräyksiä, joita tosin ei noudateta, mutta ennen vapaa luovuus, hulvattomuus ja tarpeet sanelivat talon muodon ja korkeuden. Mitään näin viehättävää kuin tämä barrio bajo ei olisi muuten syntynytkään.
Eilen naapurista alkoi kuulua rahinaa ja raapetta. Tutustuin parvekkeen kaiteen yli ranskalaisiin naapureihimme. He sanoivat tulevansa Baskimaasta. Myöhemmin Jean Paul kertoi että suomi, unkari ja baski-kieli ovat Euroopan ainoat ei-indoeurooppalaiset kielet. Tuli uutta tietoa.
Heillä on viikko lomaa ja kuin kunnon suomalaiset kesämökillään alkoivat rapata seiniä ja putsata kattoa sammaleesta.
Meillä on ehkä kylän paras näkymä katolta, heidän näkymänsä oli vienyt naapurin rakentama ylimääräinen kerros. Vaikutti Ranska - Englanti maaottelulta. Niimpä kutsuin heidät illalla lasilliselle ja katsomaan maisemaame auringon laskiessa.
Hyvin viehättäviä ihmisiä. Paljastui sekin miksi ranskalaiset marssivat 62 v:n eläkeikärajaa vastaan. Uutiset eivät kerro kaikkea. Se sisältää 40 työvuotta. Hekin olivat marssineet.
Tuliaisiksi saimme oivaa baskilaista lampaanmaitojuustoa.
Aamulla häivyimme kylille talon ostajakandidaattien tieltä. Joku hollantilainen pari oli kiinostunut talosta. Kolkutimme Jim ja Helen Parkin gallerian ovelle. Helen oli kutsunut jo ajat sitten. Tämä lämmin ja hyvin asioista perillä oleva skotlantilainen pariskunta otti meidät iloisesti vastaan aamiaispöytäänsä. Tarinoimme toista tuntia. Jimin maalaukset ovat hyvin värikkäitä. Hänellä on galleristi Marbellassa, siellä missä raha on. Täällä ei paljon myydä.
He ovat asuneet jo seitsemän vuotta täällä. Sanoivat kylän asukkaita hyvin luotettaviksi. Heillä on runsaasti suomalaisia ystäviä ja jokunen suomen sanakin tuli. Kun sanoin suomalaisia aika hiljaisiksi, he naurahtivat.
- Kerran Kos-saarella menimme suomalaisen ystävämme suosittelemaan hotelliin, kertoi Jim,
- aamiaisella oli vain suomalaisia. Vallitsi täysi hiljaisuus. Kukaan ei hiiskahtanutkaan. Sitä jatkui kunnes alettiin tarjota Metaxaa (brandy). Sen jälkeen alkoi puhe, tuttavallisuus ja lisää Metaxaa...
Sain vahvistuksen sille, että kyläläiset ovat maurilaisten jälkeläisiä, tosin he eivät halua sitä myöntää. Vuosisatojen vaino ja kristinuskoon pakkokäännytys on jättänyt jälkensä. Nyt ollaan pikemminkin rasisteja afrikkalaisia kohtaan.
Tässä kylässä koulutustaso on alhainen. Moni vanhus ei osaa lukea tai kirjoittaa. Hedelmä-, oliivi- ja manteliviljelmät eivät enää elätä kunnolla. Sen saattaa käsittää kun katsoo viljelytapoja. Aaseilla mennään jyrkille viljelmille ja kaikki poimitaan käsin. Suuri osa sadosta tippuu maahan. Kävelimme mustilla oliiveilla päällystynyttä polkua eilen. Katson nyt oliivia ja mantelia aivan toisi silmin.
Francon aikana joukoittain kyläläisiä telotettiin tasavaltalaisten auttamisesta. Kylässä oli myös fracolaisia, jotka ilmiantoivat. Tämä on toinen vaiettu asia joka virtaa kaiken alla. On sukuja jotka eivät edes tervehdi toisiaan. Täälä elää vielä niitä jotka muistavat miten iso-isä ammuttiin. Kuullostaa aivan samalle kuin Suomen haavat 1918 tapahtumista. Meillä vain on ehtinyt syntyä ja kuolla yksi sukupolvi enemmän. Vaiettujen asioiden varjon havaitsee.
Nyt kehittämään ensimmäistä omaa artisokkareseptiäni.
Sinikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti