torstai 30. syyskuuta 2010

Korkean paikan leiri




Viimeinenkin napanuora entiseen työnantajaani katkesi tänään. En sano, että olen nyt eläkeläinen, sillä sanaan kätkeytyy alistumista tiettyyn muottiin ja tiettyihin toimintatapoihin ja elämänasenteeseen. Tarkoitukseni on edelleenkin lentää korkealla avoimena uusille asioille ja kokemuksille ja hyvälle elämälle.

Kuin tämän merkittävän päivän kruunaukseksi entinen pomoni Tommi (niin voin nyt sanoa) tulee tänään tapaamaan meitä tänne kotkanpesälle ajomatkallaan Nerjasta Granadaan. Tommi on kuin sattumalta lomailemassa näillä seuduin Andalusiassa. Hän on vuokrannut auton, jolla pääsee kätevästi tutustumaan nähtävyyksiin. Tommi on kova kuntoilemaan. On mielenkiintoista nähdä pystyykö hän hengästymättä nousemaan pitkän ja jyrkän taipaleen taloltamme pääkadun varressa olevalle parkkipaikalle. Olemme Sinikan kanssa olleet täällä vasta kaksi viikkoa, mutta alamme jo tottua tähän korkeaan ilmanalaan (noin 700 metriä meren pinnasta). Talomme on kattoterassi mukaanluettuna neljässä kerroksessa ja päivittäiset kuntoharjoitukset kerrosten välillä ovat kasvattaneet lihaksiamme ja hapenottokykyä sen verran, että kapuaminen pääkadulle ei tuota enää vaikeuksia. Vuokralle antaja ei olekaan suositellut taloa pienille lapsille eikä vanhuksille.

Toissapäivänä illansuussa Lecrim laakson suunnassa näin yksinäisen haukan leijailevan korkealla ilmassa. Se nautiskeli vapaasta liidostaan antaen ilmavirran milloin nostaa itsensä kepeästi ylöspäin milloin pysäytti liitonsa täysin paikalleen ja katseli alaspäin pyydystettävää etsien. Sen menossa oli jotain uljasta ja kadehdittavaa.

Saman päivän illalla tullessamme ruokaostoksilta päätimme poiketa Pacon baariin lasilliselle. Istahdimme terassin pöytään, missä pariskunta puhui englantia. Kävi ilmi, että he olivat Lontoon Cityn ekonomisteja, Lloyd's pankin meklareita ammatiltaan. Pankki oli joutunut veronmaksajien haltuun toisin sanoen sosialisoitu. Se ei ole kovinkaan harvinaista näinä taloudellisina aikoina, jolloin nousukaudet ja laskukaudet ovat seuranneet toisiaan.

Mies kertoi, että laaksossa pesi myös kaksi kotkapariskuntaa. Maltan tuskin odottaa saavani bongata niitä kiikarillani. Toistaiseksi olen nähnyt haukan lisäksi vain Suomestakin tuttuja muuttolintuja kuten pääskysiä, kottaraisia sekä varpusia. En ole tarvinnut niiden tunnistamiseen mukaan ottamaani tietokirjaa Euroopan linnuista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti