Saavuimme Albunuelasiin lauantaina 18.9. klo 20.08 Meitä oli vastassa avaimenhaltija David vaimoineen. Hän auttoi meitä tavaroiden kuljettamisessa jyrkkää katua alas Casa Idrisiin ja kertoi tarpeellisia asioita talosta, kylästä ja sen palveluista.
Casa Idris on keskellä tiiviisti rakennettua kyläyhteisöä, jonka talot ovat valkeiksi kalkittuja ja kauempaa katsottuna hohtavat kuin helmet jyrkässä vuorenrinteessä. Sisälle tultuamme katselimme silmät ymmyrkäisinä viehättävästi ja hyvällä maulla sisustettuja maurilaisvaikutteisia sisätiloja. Myös näkymät ulos ikkunoista ja katolle rakennetulta terassilta olivat mykistäviä. Kyllä täällä kolme kuukautta viihtyisi. Malttaakohan täältä lähteäkään mihinkään?
Nyt on jo tiistai 21. päivä syyskuuta ja olemme asettautuneet taloksi tavaroinemme ja ehtineet järjestellä tietoliikenneyhteyksiä.
Eilen kävimme Granadassa paikallisessa "Stockmannissa", jonka Vodafonen myyntipisteestä saimme hankittua prepaid-mokkulayhteyden MacBookillemme. Samalla ostin Vodafonen prepaid SIM-kortin kännykkääni paikallisia tekstareita ja puheluja varten. Teimme muitakin tarpeellisia hankintoja, lähinnä elintarvikkeita.
Ensi hätiin Albunuelasiin tullessamme olimme ostaneet paikallisesta kyläkaupasta peruselintarvikkeita, juustoa, kananmunia, maitoa sekä chorison makkaroita jne.
Merikapteeniksi opiskeleva tytär Minttu tuli tänne meidän mukanamme. Hänestä on ollut korvaamatonta apua ensinnäkin kuljettajana laivamatkan jälkeisellä automatkalla Rostockista tänne Espanjan eteläseudulle, jonne ajomatkaa kertyi 2 700 kilometriä. Minä ja Minttu ajoimme vuoron perään noin 2 tuntia kerrallaan ja välillä pidimme pienen tauon.
Ensimmäisenä päivänä ajoimme noin 1200 km. Kävimme syömässä Luxemburgissa ja ihmettelimme sen pompöösejä EU palatseja ja yövyimme valokuvauksen pääkaupungissa, Salon sur Saonissa Ranskassa. Seuraavana päivänä ajoimme Montpelliersin kautta, missä söimme lounaan. Olipa sinnekin siunaantunut valtavia EU-rakennuksia, joiden rinnalla Suomeen saaatu kemikaalivirasto on aika vaatimatonta "kamaa". Toisen autoilupäivän iltana saavuimme Barcelonaan, Espanjan Kataloniaan.
Vettä tuli kuin aisaa ja salamoi. Kastuimme etsiessämme yösijaa. Ajoimme auton maksulliseen parkkihalliin ja menimme neuvoa antavalle aterialle lähellä olevaan Pitzeriaan. Se antoi meille voimia yösijan etsintään ja kuinka ollakkaan sopiva yöpuu suorastaan käveli vastaamme. Seuraavana aamuna joimme vielä aamukahvit Sagrada Famiglian kupeessa.
Mintusta on ollut apua myös asioinnissa, sillä hänen espanjankielen taitonsa on vähintäänkin auttava meihin verrattuna. Tosin espanjan kieli on hyvin suhteellinen käsite, kun on olemassa lukuisia paikallisia espanjoita. Minttu lähtee jo ensi torstaina Malagan lentokentältä Ryain Airillä Tampereelle. Meille koittaa arki.
Markku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti