Parvekkeen ovesta näkyy jono kattoja. Laiha musta kissa kulkee tiilikaton yli. Varmaan sama sitkeä katti, joka viettää parvekkeellamme huomattavan osan päiväänsä naukuen sisään moninaisin hellyttävin variaatioin. Luultavasti tästä kämpästä on herkkuja aiemmin irronnutkin. Valitettavasti kissa-allergisena on sydän kovetettava. Jaksaakohan tämä vihreäsilmä koko kolmen kuukauden olomme ajan...
Rotkon vastarinteiden vihreän eri sävyt eivät tartu kameraan yhtä hienosti kuin silmään. Meillä on niin harvoja puulajeja ettei tuollaista näe. Kaikki vihreän sävyt jotka tiedän. Paljaat kalliopinnat paistavat okran, valkoisen ja harmaan sävyissä. Tulomatkan terracottarinteitä ei näy täällä.
Taivas on täällä azurin sininen ja itään päin katsoessa Sierra Nevadan eri huiput erottuvat viitenä eri sinisenä kerroksena. Merellä ja horisontilla siellä on joka säällä ja auringon suunnalla omat taajaan vaihtuvat sävynsä. Usein turkoosia ja vihreän sinistä.
Ostimme eilen viinirypäleitä. Olipa muhkea ja makea punainen terttu ja suoraan kylmiöstä. Kauppias lellii uusia asiakkaitaan. Paikalliset lampaanmaitojuustot ovat niin herkullisia, että kimpale menee päivässä.
Kulho keltaisia sitruunoita lieden äärellä ilahduttaa silmää ja on minun keittiöni toiseksi tärkein elementti. Lisään melkein kaikkeen sitruunaa. Helppo tapa saada ruuan kaipaama happamuus. Salaattikastikkeen viinietikankin korvaan usein lorauksella sitruunanmehua. Siihen sitten vain pari lurausta oliivi-, tai avocadoöljyä ja muutama pyöräytys myllystä merisuolaa ja mustaa pipuria. Jos muistan vielä pyöräyttää salaattikulhon sisuksen valkosipulin kynnen puolikkaalla, saan raikkaan ja kevyen salaatikastikkeen ilman vaivaa.
Pyhän Yrjön joki rotkon pohjalla on tarkistettu. Pudotusta 170 m alas rinnettä ja sama takaisin. Luovuimme ajatuksesta onkia omat kalamme. Toki juuri niin puhdas ja kirkasvetinen kuin jaloille kaloille pitääkin, mutta ne mainostetut sammet, nieriät ja raudut kuuluvat toiseen vuodenaikaan. Ylitin suuren virran kengät jalassa ja vettä oli hädin tuskin nilkkaan asti. Markku pääsi pinteestä. Ei tarvitse vielä kirmata aamuisin kalaan. Onneksi kalakauppias on käynyt yöllä merellä ja tuo saaliinsa hoilottaen nurkalle.
Puussa irvistelevät revenneet granaattiomenat inspiroivat Markun tutkimaan juuria. Granaattiomena on espanjaksi la granada. Granadan kaupunki on La Granada ja kranaatti on espanjaksi...la granada. Siis meidän kranaatti sanamme tulee granaattiomenan käyttäytymisestä. Kypsä hedelmä räjähtää ja sinkoaa siemeniään ympäri. Empä tiennyt ennen.
Tavallisesti aurinko paistaa 12 t mutta nyt on onneksi pilvistä. Valo on tasaisempaa ja työ kuvaajalle helpompi. Nyt on sunnuntai. Vietämme enimmäkseen lepopäivää, mutta taidan sentään käydä puutarhassa tutkimassa.
Espresso tuoksuu kupissa. Käympä sen kimppuun. Söin jo asetilta suklaatäytteisen piirakan palan.
Sinikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti