Markku pyyhälsi sisään. " Liikenneruuhka Albunuelasissa! Ylös meni kaksi aasia, alas yksi."
Kylä on hiljainen. Muutama kaskas jaksaa laulaa aina, paitsi siestalla. Aamuisin leipuri ja kalastaja töötöttävät tai huutavat kadulla. Aasien ja muulien kavioiden kapsetta talon ohi, varpuset visertävät ja musta kissa naukuu sisään parvekkeen ovien takana. Jopa pari mopoa on ilmestynyt kulmille toisin kuin muutaman vuoden takaisissa kertomuksissa annettiin ymmärtää. Yli kaiken muun kuitenkin pauhaa vesi, putouksen tai kosken väkevä ääni. Vuorilta virtaava lähde syöksee vettä Santo Gorgos jokeen talomme alitse. Ei ole vesimaksuja, aina kylmää raikasta vettä myös janoiselle kadun kaivoista.
Piskatin kärpäset!!! Ovat löytäneet kolme uutta paremmalle tuoksuvaa aasia ja mitkä ruuat niillä. Olen kovin herkkä kutiamaan ja nämä ovat tottuneet matkustamaan aasin nahassa kiinni.
Ampiaisia on ruoka-aikaan terassilla koko pesällinen. Tänään piti olla tarkkana ettei vahingossa kääräissyt tortillan sisään ampiaista. Marku arveli sen suorastaan sopivasti terästävän ruokaa.Tacokastike oli vahingossa mediumia ja chilipavut vähemmän mexicolaisia kuin oletimme.
Talolla on vaikeusastetta. Meillä neljä kerrosta. Yhäkin seison välillä kierreportaissa talon puolivälissä aikalisällä laskemassa oliko se ylös vai alas kun haluan lasin vettä keittiöstä. Jos haen eteisestä sandaalit kattoterassia varten, katolle päästyä olen maitohapoilla huomatakseni pyykkikassin jääneen makuuhuoneeseen pari kerrosta alemmas. Pesukone on katolla. Se kertonee säätiloista paljon. Tämä on minulle tuntematonta mallia joka osaa myös kuivata pyykit. Emme ole tulleet täysin tutuiksi. Saan jo luukun kiinni ja auki ja siinä välissä jotain peseentyykin. Lopetin taistelun kuivurin kanssa kun löysin pyykkitelineen aurinkotuolivarastosta.
Talon herkullinen ja tyylillinen kauneus tekee onnelliseksi. Minun ruokani tulee silmän kautta.
Vielä en ulkoiluta kameraa. Ensin pitää sanoa hymyillen "hola!" kaikille useasti. Sitten pitää tavata Paco, kylän esperatokorien punoja. Siitä alan keriä tätä onnelaa, joka keikkuu rotkon reunalla monessakin merkityksessä. Uuden ja ikuisesti olleen raja näkyy avohaavana.
Olemme vastatulleen ja kotiutuneen rajapinnassa. Jo syntyy herkullista ruokaa keittiössä, siestalla tulee nukuttua tunti ja espanjalainen rytmi alkaa olla kohdallaan (klo 7-9 ylös näkemään auringon nousu, klo 14 lounas ja sen jälkeen tunnin unet. Tapaksia ja viiniä illalla yhdeksän jälkeen), mutta osa tavaroista on purkamatta, tarvittavia asioita, kuten lakaisuharjaa, ei vielä hevin löydä. Se on sinänsä loistavaa tuhoa kertyneille kiloille; kaksitoista kerrosta ennen kuin hoksaan katolta tuolien takaa kätkön. Niin ja säälittävästi päiväkahvimme on yhä amerikkalaista pikatavaraa.
Täysikuun nousua odotellessa
Sinikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti