Pankkitiliä perustamassa

Keskiviikkona 22.9. olimme jo perustamassa pankkitiliä paikallisessa pankin konttorissa. Esinainen ei sanonut osaavansa englantia ja niimpä meidät vastaanotti nuori ja kaunis pankkivirkailija, joka ei myöskään osanut yhtään eglantia. Meidän espanjan kielen taitomme rajoittui pariin etukäteen sanakirjasta katsottuun pankkitermiin, jotka ilmeisesti auttoivat sen verran, että virkailija suurin piirtein ymmärsi, mitä halusimme. Hän alkoi hieman empien etenemään tilin perustamiskuvioissa. Kansainvälisen henkilökortin lisäksi hän vaati myös passia, sillä ilmeisesti ohjeissa niin sanottiin. Hänen tullessa kohtaan tilinhakijan ammatti, ilmoitin, että olin eläkeläinen. Se ei kuitenkaan riittänyt ammatiksi, joten sanoin, olleeni valtiovarainministeriön virkamies. Tyttö luultavasti ymmärsi sanat: ministery ja finanzia. Toivottavasti hän ei kuitenkaan tullut käsitykseen, että kysymyksessä on itse Suomen valtiovarainministeri, sillä hän jotenkin sähköistyi ja rupesi entistä huolellisemmin täyttämään tilianomusta. Tekipä välillä puhelimitse tarkistuksia ja kyseli neuvoja ilmeisesti ylemmiltä tahoiltaan. Lieneekö syntynyt käsitys, että kysymyksessä on jonkinlainen pankkitarkastus Finanssivalvonnasta. Ovathan espanjalaiset pankit juuri nyt erityisen tarkkailun alaisina maan taloudellisten ongelmien vuoksi.

Ihme kyllä noin tunnin selvittelyjen jälkeen saimme kuin saimmekin tilin perustettua ja siirrettyä sille kohtalaisen summan rahaa. Pankkivirkailija lupasi myös, että saamme tiliin liittyvän automaatikortin muutaman päivän kuluessa. Sillä aikaa, kun asioimme, oli pankin konttori pikkuhiljaa täyttynyt melko asiakkaista, jotka puheesta päätellen antoivat keskenään huutia "englantilaisille", joiksi meitä luulivat. Niimpä kokosimme punaisin leimoin ja allekirjoituksin koristellun paksun asiakirjanipun ja häivyimme kiireen vilkkaa pankkisalista.

Sinä iltana tunsimme olomme tyytyväisiksi. Olimme muutamassa päivässä saaneet kaikki tärkeät elämän perusasiat kuntoon. Tietoliikenneyhteydet saatu ja pankkiasiat hoitumassa. Siinä sivussa olimme ehtineet käydä jo aurinkorannalla sekä Granadassa kahteen otteeseen. Päätimme mennä kulmakapakkaan juhlimaan parilla lasillisella. Roseeviini ja tarjotut tapakset maistuivat hyvältä ja eikä aikaakaan, kun Sinikka oli jo tutustunut pitemmän aikaan paikalla asuneeseen englantilaiseen taiteilijaan, joka oli kovin kitkerä siitä, että tänne muuttaneet ulkomaalaiset ovat pilanneet kylän alkuperäisen luonteen. Kylä on muutenkin muuttumassa. Nuoret lähtevät suurkaupunkeihin. Lähes joka korttelissa seinässä lukeen ilmoitus : SE VENDE (myytävänä).

Minä keskustelin irlantilaisen Guernseyn saarella hotellia pitävän miehen ja hänen valokuvaajavaimonsa kanssa. Esittelin heidät myös Sinikalle ja saimme kuulla kertomuksia siitä , kuinka Irlannin taloudessa kaikki menee nyt huonosti ja konkursseja tapahtuu paljon. Ilmeisesti heillä ei mennyt huonosti, sillä hän oli täällä etsimässä hyvää sijoituskohdetta, mistä olivat valmiit maksamaan sievoisen summan. He olivat käyneet lähistöllä katsomassa kohdetta, joka näytti iPhonen kuvissa ihan viehättävältä, mutta hintapyyntö ylitti talouden ylikuumenemisesta johtuvaa lamaa edeltävän tason. Pyyntö oli noin kaksinkertainen käypään hintatasoon nähden. Espanjan ainutlaatuisen korkean rakennusboomin jälkeisessä tilanteessa, kiinteistöjä on nyt myynnissä valtavasti. Autoajelumme Costa del Solilla paljasti, että jopa aloitettuja aluerakennuskohteita oli jäänyt keskeneräisiksi.

Mahdollisesti toinen esimerkki taloudellisesti heikoista suhdanteista olivat lukuisat keskeneräiset tietyöt aurinkorannikon ja esimerkiksi Malagan ympäristössä. Tästä johtuen monelta kiperältä tilanteelta meidät pelastanut navigaattorimme TOM TOM joutui aika ajoin aivan sekaisin ja alkoi antaa käsittättömiä ohjeita. Terve järki pelasti lopulta näiltä tuskastuttavilta tilanteilta.

Markku