Elämä alkaa meilläkin olla niin kuin se on kauan täällä kulkenut: auringon ja kuun nousu ja lasku, kukon kiekuminen ja kirkon kellot määräävät tahdin.
Televisiota ei ole, radiosta soitamme joskus musiikkia. Aamuisin tulee vilkaistua kevyesti Hesarin etusivu ja Hs.sää läppärin ruudulta ja joskus katsottua Pacon baarissa uhkean uutistenlukijan olemusta. Teksti menee ohi. Jotain sentään puolivahingossa kirkastuu. Rouva Obama oli Granadassa samana päivänä kuin mekin ja kas, Malagassakin kun me menimme sinne.
Toissapäivänä laakson halki lensi helikopteri. Muistimme keväältä Prahan. Obaman vierailu siellä oli yhtä ainutta helikopterien pörräämistä. Obamat seuraavat meitä!!! Siinä Michele varmaan kävi katsomassa meidän kotiamme.
Eilen siestan jälkeen kiipesimme tietä, joka vie jyrkästi kylän yläpuolelle. Muurin yli kaartui viikunapuun oksa. Siellä oli pari violetiksi kypsynyttä hedelmää. Poimin ne vaivihkaan malleikseni kun maalaan. Markku kuljetti niitä piilossa kourassaan vähän häpeillen mutta ei aikaakaan kun saalis oli kasvanut revenneeseen appelsiiniin, halkinaiseen granaattiomenaan ja pariin oliivin oksaan. Tulomatkalla otimme autosta muovikassin ja täydensimme asetelman aineksia puutarhasta ja samalla kolme suurta rosmariinin oksaa yrtittämään seuraavia ruokia.
Tuossa saalis odottaa maalattavan hyvän näköisenä.
Sain eilen paljon aikaan myös kuvausrintamalla ja maistelen työaikoja. Luultavasti parasta olisi maalata aamupäivisin ja kuvata siestan jälkeen.
Nyt suihkuun että ehdimme juosta leipä-ja kalakauppiaan kiinni.
Sinikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti