Sään kylmeneminen on hauskaa. Syksy ei pelota nyt kun tiedän matkan etelään alkavan pian. Kaksi viikkoa lähtöön ja paljon puuhaa jäljellä.
Pakkaamisessa on jo hienosäätö meneillä: letherman, otsalamppu, pari asunnon tyyliin sopivaa pöytäliinaa ja veitsen teroitin...
Lapset ja lasten lapset ovat aloittaneen hyvästelykierroksen. Sovimme mahdollisista vierailuista ja viestinnästä. Netin ja kännyköiden aikaudella kukaan ei koskaan ole kaukana. Päädyimme pitämään suomalaiset kännykkäyhteydet, mutta läppäri saa uuden mokkulan Espanjassa. Suljemme laajakaistan, mutta läppärin sopimus jää voimaan, emme vain käytä sitä matkalla järjettömien kustannusten tähden.
Skype takaa ilmaiset puhelut ja näköyhteyden.
Talossamme ei ole nettiyhteyttä, mutta nurkan takana on nettikahvila ja saanemme yhteyden toimimaan myös mokkulalla. Näen itseni istumassa lämpimällä kattoterassilla kuutamossa, punaviinilasi vierellä kirjoittamassa blogia ja sähköposteja. Vakituinen kuutamo voi olla vaikeampi hoitaa, mutta Malagan lämpö on tänää n.20°c enemmän kuin oma mittarini näyttää Keravalla. Tilastot kertovat ettei edes joulukuussa pitäisi lämmön mennä selvästi alle 20°c. Toki yöt viilenevät. Talvitakkeja ei oteta.
Olen jo sijoittanut itseni kyläelämään ja maisemaan. Toki todellisuus muuttaa mielikuvaa eikä sen väliä. Tarvitsen vain etukäteen kodin ja ilon tunteen voidakseni välttää negatiivista stressiä.
Maljakossa tukeva puntti auringonkukkia. Laitan kohta lampaanlihalle rosmariini-salvia marinaadin Markun huomista gubbe-iltaa varten ( Tullihallitus aikojen työkavereiden perinteinen saunailta sattuu olemaan meillä nyt.).
Markku on toisella tietokoneella kirjoittamassa lyhyitä muisteloita Vm:n henkilökuntalehteen.
Varhain heränneinä ehdimme vielä sauva-aamulenkille.
Sinikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti