Meillä on ollut yhtä viinijuhlaa. Keskiviikona, 1.12. Mosto, c'est arrive. Viiden litran pötikkä rose'ta, paikallista ja paikallisten suosimaa viiniä, maksoi kympin. Eilen baarissa paikallista punaviiniä näkyi 15 l hanapakkauksissa, euro/litra.
Viinin maistajan analyysi rose'sta: - väri: kirkas, lohen punainen.
-buke´: raikas, hernettä ja kinuskia. - maku: hiivainen, hernettä, hikistä sukkaa, sopivan ruuan kanssa ryhtiä ja pippurisuutta. Beaujolais nuveau ei ole kaukana tästä. Samalla tavalla ohutta ja hentoa. Voi olla että loppu kannusta päätyy ikkunan pesunesteeksi... Nyt ymmärrämme Englantilaisten hymähdyksen kun kysyimme Mostosta syksyllä.
Muistuipa tästä mieleen kotimaisen tilaviinin osto. Kostian kutsu oli kosto. Valmistajakaan ei suositellut kuivaa viiniään. " Se muistuttaa beduinin sandaalia (miksi hitossa ne tekevät sitä...)." Puolikuivaa ostimme muistaakseni reilusti yli kympillä/pullo. Albunuelasin Mosto hakkaa sen, valitettavasti.
Ei ihme jos suomalaiset eivät osaa juoda viinejä. Paikallisilla marjamehuilla voi pilata halun ikuisesti. Antakaa tilojen tehdä likööriä ja myydä sitä. Siihen marjat sopivat.
Keskiviikoiltana tapasimme Irlantilaiset ystävämme Bar- Carretossa ja kuulimme heidän kokemuksiaan asunnon etsinnässä. Heiltä saimme myös hupaisan tiedon. Taiteilija Gym Halaman tytär oli se Lontoolainen meklari, johon syyskuussa tutustuimme.
Sunnuntaina menemme Gymin näyttelyn avajaisiin.
Sinä iltana minulla ei ollut kameraa mukana. Baarissa oli enemmän ihmisiä kuin koskaan. Myös kylässä asuva yrmy englantilainen, joka uskoo kaikkien muiden ulkomaalaisten pilaavan kylän. Ajan pitäisi pysähtyä ja hänen olla se ainoa ulkomaalainen. Ei suostunut haastatteluun. Hänenstä minun näyttelyni saa aikaan vain sen että tänne tulee lisää turisteja ja lisää ulkomalaisia ostamaan asuntoja. Pilaan siis kaiken. Mahdollista...kaikessa on vastuu. Tämä kylä kyllä muuttuu joka tapauksessa.
Palasimme kotiin taskut täynnä. Irlantilaiset lastasivat oman piha avocadoja ja sitruunoita meille kun eivät voi ottaa niitä lentokoneeseen. Ehkä tapaamme Guernseyllä seuraavan kerran.
Pysähdyimme eilen uteliaisuuttamme laaksoon rakennetun suuren haciendan kohdalle. Sitä ympäröivät Bodegasin viinitarhat. Jospa saisi maistella laatuviinejä...
Pöllähdimme keskelle huikeaa designe hotellia jonka aulassa tehtiin viimeistelyä. Avajaiset olisivat sinä päivänä. Viinikellareihin ja maistelemaan pääsisi ensi viikolla. Sanoin kirjoittavani blogia, jossa käsitellään myös viinejä ja ruokaa. Henkilökunta neuvotteli hetken ja saimme kutsun tänään klo 12. Ensi viikkohan on meille siivousta, pakkausta ja keskiviikkoaamuna kohti Madridia. Katsoin säätietoja. Maanantaina 18° ja tiistaina 19°. Olisi voinut lämmetä ennenkin, mutta ilouutinen ajomatkaa ajatellen. Vielä eile Caliziassa satoi lunta. Ihmettä kuvattiin pitkään TV - uutislähetyksessä.
Päiväunien ja Bodecan haciendan jälkeen olemme yhä simät soikeana.
Palvelu oli loistava. Meillä oli oma opas parin tunnin ajan. Pyysin nähdä myös hotellihuoneita. Sanoin kirjoittavani tästä johonkin suomalaiseen lehteen. Hotellin muutkin hienoudet esiteltiin ja lopuksi maistoimme heidän kolmea päätuotettaan. Paikallinen viini tässä talossa oli herrkkua! Pullot n.12 - 24 €. Senorio de Nevada - viiniä tuodaan Suomeenkin. Hinta lienee 25 - 50 € pullo. Kiitos Alkon hintojen, meidän jouluviinimme tuodaan täältä.
Ehkä joskus yksi yökin tässä hotellissa. Viinin maistelun piti maksaa, mutta journalistin ote ja hankinnat pyyhkivät kai sen yli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti