Perille Suomeen päästiin kesärenkailla.
Auto toimi ongelmitta, vaikka Albunuelasissa oleskelumme aikana ajoimme teitä, joilla olisin kaivannut nelivetomaasturia. Keski-Euroopan sileillä moottoriteillä maantiennielijämme Bora eteni vauhdikkaasti. Hyvänä apuna oli navigaattori, jonka johdosta vältyimme monilta turhilta harhaanajoilta. Toki paikoin senkin tiedot olivat vanhentuneita. Joskus se näytti ruudullaan autoamme ajamassa pitkin peltoja tai yritti saada meidät kääntymään olemattomille teille.
Talvi tuli koko Europpaan tänä vuonna ennen aikojaan. Tämä sai meidätkin paluuta edeltävinä päivinä tutkimaan viiden vuorokauden sääennusteita matkareitillä. Pakkaset ja lumimyräkät olivat yleisiä jopa niinkin etelässä kuin Madridissa, Bilbaossa ja Pariisissa, Saksasta puhumattakaan. Onni suosi meitä: muutamaksi päiväksi lämpeni ja oli aurinkoista ja kuivaa lähes koko reitillä.
Matkan tekoon kului yhdeksän vuorokautta. Yövyimme Madridissa (kaksi päivää), Bilbaossa, Poitiersissa, Pariisissa sekä Leuvenissa. Kaksi viimeistä yötä vietimme laivalla Travemundesta Helsinkiin, jolloin saatoimme levätä ja odottaa minkälaiset talviolosuhteet ovat Vuosaaresta Keravalle ajettaessa. Emme edes harkinneet Ruotsin läpi ajamista kesärenkailla.
Kunnon matkalla pitää aina sattua joku moka tai yllätysmomentti.
Olimme jo elokuussa varanneet sekä meno- että paluuliput laivalle. Kuvittelimme, että kun menomatkalla saapumissatama oli Rostock niin paluumatkalla satama olisi sama. Ajoimme
iltahämärissä ohi Lybeckin ja Travemunden tienhaaran Rostockiin. Yrittäessämme puolen yön maissa ajaa sisään, selvisi, ettei Finlinesin laiva lähde sieltä, vaan Travemundesta. Matka on suurin piirtein Helsingin ja Turun väli. Kiepsautin auton takaisin tulosuuntaan ja lähdin pilkkopimeässä paahtamaan 130 km tunnissa kohti Travemundeä. Navigaattori toi harharetkeemme lisää jännitystä johtamalla meitä oikopolkuja pitkin kolmesti väärään paikkaan. Ohikulkijat antoivat lisäksi puutteellisia ja ristiriitaisia ajo-ohjeita. Lopulta löysimme taksikuskin ajamaan edellämme oikeaan osoitteeseen. Satama on uusi eikä navigaattori vielä tunne sinne johtavaa reittiä, hän selitti. Automme ajoi viimeisenä laivaan.
Kotimatkamme ensimmäinen tutustumiskohde oli Madrid. Vaikka se on yksi maailman suurista metropolialueista, se ei meistä vaikuttanut erityisen vetovoimaiselta. Teimme tyystin tapojemme vastaisesti kaupunki-kiertoajelun. Se oli kallis ja tylsä. Madridin metro sen sijaan oli erittäin hyvin toimiva ja selkeä.
Madridissa lienee maailman suurin kuvataiteen keskittymä, mikäli lasketaan taideteosten lukumäärä sekä näyttelytilojen neliömäärät. Ehdimme/jaksoimme tarpoa läpi vain Thyssenin ja Reina Sofian valtavat kokoelmat. Prado jäi vielä seuraavaan kertaan.
Reina Sofiaan meitä veti ehkä eniten Picasson kuuluisin teos "Guernica". Se oli pakko nähdä omin silmin.
Thussenissä oli herkkutarjotin upeita töitä ihan joka kaudelta. Olimme hyvin ravittuja kierroksen lopussa, mutta jalat muussina eikä päähän mahtunut enempää. Ketutti että Prado jäi. Ehkä on palattava joskus.
Bilbaossa taidelenkkeilymme jatkui Guggenheimin museossa. Söimme alkajaisiksi tosi lounaan, "maistelijan menun".
Suosittelen taidemuseoiden ravintoloita. Luovuus ja laatu lautasella aika takuuvarmasti.
Guggenheimin museorakennus on näyttävä taideteos ja tuppaa jättämään varjoonsa jopa itse näytteillä olevat teoksetkin. Sekä Madridin että Guggenheimin taidemuseoissa silmiinpistävänä piirteenä on selvästi valokuvataiteen voimakas esiinmarssi, jopa tämän hetken taidemuodoista numero ykkösenä.
Matkalla Bilbaosta Poitiersiin poikkesimme Bordeaux'iin. Se oli meille positiivinen yllätys. Vanha kaupunki on viehättävä. Sen halki kulkee Euroopan pisin ostos/kävelykatu, jonka liikkeistä ostimme väistämättä yhtä sun toista. Erinomaisen lounaan söimme iloisen ranskalaisen puheensorinan ympäröimänä täpö täydessä ravintolassa. Kaupunkilaiset olivat myös tulleet jouluostoksille.
Poitiers ei etukäteen sanonut meille juuri mitään. Olimme lukeneet, että se oli viinialueen kaupan keskus.
Hotellin omistaja kertoi meille: juuri Poitiersissa ranskalaiset aikoinaan pysäyttivät maurilaisten invaasion, miltei Pariisin porteille. Tämä tieto toi täydentävän lisän maurilaisten vaikutuksesta Euroopassa ja sopi matkamme teemaan.
Hieman huvittava seikka suomalaisisen ja ranskalaisen alkoholikulttuurin eroista kävi ilmi, kun pyysimme emännältä baarista kahta viinilasillista pitkän ajomatkan päätteeksi. Koska ravintola oli suljettu, meidän olisi pitänyt sääntöjen mukaan nauttia viini huoneessamme ei baarissa. Meillä Suomessa taas myynti ravintolasta "anniskelualueen" ulkopuolelle on kiellettyä.
EnnenPariisiin saapumistamme poikkesimme pikavisiitille Versailles'iin. Joimme kahvit linnan siipirakennuksen kahvilassa. Kiertelimme ohuen lumivaipan peittämää, sohjoista puutarhaa ja puistoaluetta, joka on ollut esikuvana kymmenille kuuluisille puistoille maailmassa. Sää oli synkkä ja viimainen.
Pariisin keskustassa Trocaderon aukion alapuolella, Seinen rannalla oli joulumarkkinat myyntikojuja, laskettelumäki ja luistinrata. Eipä sieltä puuttunut joulupukkiakaan, jolta Sinikka sai halauksen. Pukki joutui hieman hämilleen, kun paljastui, ettei hän taitanut suomen kieltä sanaakaan.
Pariisin päivän kruunasi tietysti illallinen latinalaiskorttelissa. Oli kihlauksemme vuosipäivä.
Kosin Pariisissa kuusi vuotta sitten. Ei ollut Eifel-tornin huipulla, vaan kylpyammeessa, lähellä olevassa loistohotellissa, shampanjalasi kädessä pienen serenadin jälkeen.
Leuven oli viimeinen yöpymispaikka ennen laivamatkaa Suomeen. Leuven on vanha yliopistokaupunki ja sen asukkaat näyttivät hyvin nuorilta. Kaupunki on mittakaavaltaan miellyttävä, ihmisen kokoinen ja arkkitehtuuriltaan upea. Matkamme maurilaisteeman jatkoksi sopi mainiosti illallinen hyvätasoisessa marokkolaisravintolassa. Ruoka oli runsasta ja erittäin maukasta.
Seuraavana päivänä olimme jo matkalla laivassa kohti kotia ja lumista Helsinkiä. Nukuimme kolmet päiväunet.
Markku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti