Ajoimme rantaan hyvästelemään meren. Auto oli huurteessa kun starttasimme aamu kymmeneltä. Olipa hyvä muistutus siitä että asumme Costa Tropicanan yläpuolella. Parikymmentä minuuttia ja 800m alas rinnettä ja +3° olikin +14,5° ja aurinko helotti. Olin kuvitellut meidän usein ajelevan iltauinnille meren rantaan, menevän joskus golfaamaan ja silloin tällöin hiihtämään Sierra Nevadan hiihtokeskuksiin. Jo tullessamme meri oli liian kylmä uimiseen - meille. Lumi on aivan vasta kattanut rinteet ja golf oli jotenkin liian kaukainen asia täällä. Tekemistä ja kokemista on riittänyt muutenkin.
Salobrenassa oli kirpputori puistossa. Miten kaikki maailman kirpputorit voivat olla täynnä sama krääsää ja melkein aina ruminta, mitä voi keksiä. Muutama paikallinen "taiteilijakin" joukossa. Ovatkohan nämä rannat väärällään ihmisiä, jotka ovat uneksineet maalaamisesta? Ei hajuakaan tekniikasta! Jos aikoo tehdä kengän, pitää vähän tietää miten.
Rannalla joku jo riisui paitansa, terassilla otimme kesän viimeisen oluen. Kuuntelimme meren ääntä. Se oli aika säyseä. Ajattelimme Minttua, joka aloittaa rahtilaivan perämiehenä tänään. Ei ole vaikea käsittää miten kuusi vuotta sitten purjehduskurssi Välimerellä innosti hänet opiskelemaan kapteeniksi. Meri on huikea työympäristö. Kolmannen kerran järjestämme hänelle joulun poikkeusaikaan. Tällä kertaa se on tammikuussa. Ihan tästä syystä kuusemme on nykyisin kuihtumatonta lajia. Minttu oli toisena kuskina tänne tullessa, nyt Markku ajaa yksin n. 3000 km.
Säätiedotus lupaa sadetta ja lämpenevää. Starttipäivänämme luvataan +21°. Mitäs jos ei lähdettäisikään...
Salobrenan Lidelissä törmäsimme huomisten näyttelyn avajaisten emäntäämme Gym´iin. Hän lastasi kuorma-autonsa lavalle olut-tynnyriä ja sellaista määrää muuta juomaa, että suomalaiset avajaiset kalpenevat kirkkaasti. Siellä täytyy olla hirveästi ihmisiä! Olemme eri kylistä ja Salobrena on aika kaukana. Tuntui hassulle tavata tuttuja kaupassa.
Eilen värkkäsin jälleen paellan. Tänään osuimme kala-autolle sopivasti. Uunissa illalliseksi valmistui kuhan makuinen kala, jonka nimi meni ohi korvien ja meribassi. Papuja, paprikaa ja parsakaalia muhi samalla pelillä. Merisuolaa, sitruunaa oliiviöljyä ja valkoviiniä mukaan ja siinä jälleen herkku. Lautaselle vielä rucolaa, vuonankaalia ja tomaattia valkosipulimajoneeesiripauksella. Ei kaivannut perunaa, riisiä tai pastaa. Lasi hyvää viiniä ja taas meillä oli juhlat.
Sinikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti