Toista päivää kotona. Huomattavan pirteinä ja iloisina verrattuna entiseen talviminään Suomessa.
Kummallista miten onnellisia monet ovat paluustamme. Ilahduttaa sekin. Kolmevuotias Elsa kyllä oli ukille vihainen. Ei tahtonut sykkyyn. Ilmeisesti olimme liian kauan poissa. No erotessa yksi pikahali.
Paluumatkan pitkän kaavan kertomus tullee ensi blogissa. Lyhyesti:Hyvin meni. Wolkkari on luotettava heppa ja Markku sitkeä rallimies. Kolme tuhatta kilometriä Albunuelasista Travemyndeen, loput paatilla.
Hirmuiset säät kulkivat edellä ja perässä. Me hannuhanhet ajelimme kuivassa aurinkoisessa kelissä. Kesärenkaat riittivät hyvin.
Olimme kotona 16.12 klo 9 aamulla. Samana päivänä purimme auton ja pakkaukset ja laukut, pesimme ensimmäiset pyykit, siivosin muutaman tunnin kiinni jääneen pakastimen ja jääkaapin homeita, kävimme varsin perusteellisella kauppareissulla koska kotona ei ollut mitään syötävää ja sen siivellä teimme uuden nettisopimuksen ja auto talvirengastettiin.
Toki lämmitimme saunan ja teimme kiuas-hk-bleaun muusilla ja oluella( Alhambraa) ja veimme myöhästyneen synttärilahjan lapsenlapselle, kinkun lapselle ja eifeltornispagettia miniälle suoraan Pariisista. Kuuntelimme yhden lapsenlapsen juuri opittuja sanoja ja moikkasimme toista harjoituksiin menijää jne.
Siitäpä sitten pyyhälsimme yhden lapsen, Mimosan, ohjaamaa tanssiteatteria katsomaan. Siellä oli myös ystäviä ja toinen miniä paikalla. Sanja 22v sanoi että blogiamme lukiessaan hänelle tuli ikävä eläkkeelle! Mahdottoman mukavaa tavata taas kaikki. On meillä hieno perhe!
Tänä aamuna oli kännykässä teksti Mintulta. Laiva oli tullut Vuosaaren satamaan. Pitkin matkaa olimme yrittänet sovittaa laivaa ja autoa samaan maahan. Vihdoin onnistui. Pakkasin joulukorin pikaisesti. Merimiehen joulussa ei ole juuri muuta kuin se kotoa tullut paketti tai ei sitäkään.
Panin koriin El Cotoa, Albunuelasissa yhdessä nauttimaamme punaviiniä, jouluolueksi Alhambraa ja Cavaa Uudele Vuodelle, joululaululevy, pari lakritsipiippua ja nonparellikarkkeja sekä tuoreita taateleita ja pähkinöitä Espanjasta. Vähän muutakin namia oli ja punainen kynttilä Sevillasta löytämämme merimiesten suojeluspyhimyksen kuvan eteen.
Nyt hän ei uppoa. On oikeasti aika pelottavaa kun tyttärellä on niin riskaabeli ammatti.
Ajoimme Vuosaareen ja pääsimme visiitille laivaan, jopa siihen kapteenin pöytäänkin pullalle ja kahville. Melkoinen työpaikka. Uusi laiva, uudet tekniikat. Pelkkää tietokonetta kaikkialla paitsi konehuoneessa on myös hirmuinen oikea kone jyräämässä. Olisiko ollut 30 000 hevosta laukkaamassa.
Minttu on nyt myös laivan lääkäri. Saa kirjoittaa reseptejä ja aika paljon muutakin. Ajelee laivaa 12-16 t päivässä. Muuta ei ehdi kuin nukkua ja tehdä työtä. menetetty vapaa-aika tulee sitten tuplapalkkana. Vähän haikeana vilkutin pienelle tytölleni liian suuressa takissa, perämiehenä hirmuisen ison paatin kannella.
Paluumatkalla kaupassa kuulin Markun sanovan puhelimeen:- joo kattoboksi on vielä paikallaan siine mahtuu iso aselasti, vaikka konekivääri. Arvasin: seuraava lapsi ja vaarallinen ammatti. Jiri oli juuri saanut poliisin virkamerkin, aseen ja muut tilpehöörit ja matkalla Helsinkiin. Ei siis aseellinen ryöstö, vaan auton laina, jotta voi viedä romppeet yksikköönsä Helsinkiin. Työ alkaa maanantaina ja tietysti nuorempi konstaapeli pääsee palvelukseen jouluyöksi. Ruuvaamme siis aattomme poliisivoimien aikatauluun. Pojan pitää saada kinkkua ja nähdä/olla pukki ennen kuin pelastaa Helsingin joulurauhan.
Nyt aamu täytyy aloittaa valohoitolaitteen ääressä ettei tämä kallisarvoinen energia katoa. Olen talvimasennushenkilö. Putoan talveksi kaivoon valon katoamisen neliössä. Talvipakolaisuuteen kannusti juuri tämä. Huomasin jo Espanjassa miten päivän lyheneminen ja pilvisten päivien lisääntyminen alkoi antaa ensioireita S.A.D syndromasta. Pysyn miltei kesäterässä Suomessakin jos maltan aamuisin istua oikean annoksen verran tämän keinoaurinkoni äärellä. On paljon tarpeettomia vempaimia. Tämä valo on sen sijaan lääke. Ilo ja energia palaa, nukahtaa illalla helposti ja herää varhain pirteänä.
Sinikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti