Kauan laiminlyödyt varastot ja työhuoneen hyllyt ovat järjestyksen kourissa. Markun veropaperit, tiliotteet, maksetut laskut ja asiakirjat ovat kolmatta päivää mapituksessa. Aika huvittavaa olikin veroasiantuntijan kotihyllyssä kenkälaatikko, missä veropaperit sijaitsivat ennen.
Taitaa suorastaan tuntua kotoiselle istua ison työpöydän ääreen jälleen.
Minä käyn läpi varaston työvälineosaa. Täytyy sekä järjestää, deletoida että pakata matkaa varten monenmoista: kamerajalustoja, piirustushiiltä, punaliidut, säämiskää ja harsoa, akvarellit jne.
Joskus risoo miten paljon kotoa taiteilijan täytyy varata tilaa välineille ja töiden varastolle. Suuri etu on tietysti se että työmatka on usein muutaman metrin mittainen.
Yhdessä laatikossa oli viisi lippahattua ja kaksi neljäntuulenlakkia. Mitähän jälkimmäisille tekisi? Sellainen humoristi en ole että ottaisin ne Espanjaan talvihatuiksi. Onneksi Markku juuri keksi että ne kuuluvat Ristolle ja Jukalle.
Meillä on yhteensä seitsämän lasta. Voi vain toivoa että löytyy enemmänkin lapsille kuuluvaa.
Olemme helteen loputtua päättäväisesti alkaneet lenkit ennen aamiaista ja illalla päivällisen jälkeen. Albunuelasin tiet ovat niin jyrkkiä ettei niitä voi ajaa edes pyörällä. Emme selviä kunnialla jollei kunnon kohotus ja painon pudotus ala nyt.
Risto perheineen ilmottautui syyslomavieraaksi. Saamme pihapiirin pienemmänkin talon vuokratuksi siksi aikaa (200€/vko). Hauskaa ettei ehdi tulla niin ikävä lapsenlapsia. Siinä kyydissä tulee kuudesta käymään kolme.
Alamme saada muodon tälle uudelle elämälle. Otamme enemmän omaa tilaa kuin aiemmassa arjessa. Ihan koko ajan ei voi kyljessä nyhjätä.
Sinikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti