Pian kesä alkaa taas

Sään kylmeneminen on hauskaa. Syksy ei pelota nyt kun tiedän matkan etelään alkavan pian. Kaksi viikkoa lähtöön ja paljon puuhaa jäljellä.

Pakkaamisessa on jo hienosäätö meneillä: letherman, otsalamppu, pari asunnon tyyliin sopivaa pöytäliinaa ja veitsen teroitin...

Lapset ja lasten lapset ovat aloittaneen hyvästelykierroksen. Sovimme mahdollisista vierailuista ja viestinnästä. Netin ja kännyköiden aikaudella kukaan ei koskaan ole kaukana. Päädyimme pitämään suomalaiset kännykkäyhteydet, mutta läppäri saa uuden mokkulan Espanjassa. Suljemme laajakaistan, mutta läppärin sopimus jää voimaan, emme vain käytä sitä matkalla järjettömien kustannusten tähden.

Skype takaa ilmaiset puhelut ja näköyhteyden.

Talossamme ei ole nettiyhteyttä, mutta nurkan takana on nettikahvila ja saanemme yhteyden toimimaan myös mokkulalla. Näen itseni istumassa lämpimällä kattoterassilla kuutamossa, punaviinilasi vierellä kirjoittamassa blogia ja sähköposteja. Vakituinen kuutamo voi olla vaikeampi hoitaa, mutta Malagan lämpö on tänää n.20°c enemmän kuin oma mittarini näyttää Keravalla. Tilastot kertovat ettei edes joulukuussa pitäisi lämmön mennä selvästi alle 20°c. Toki yöt viilenevät. Talvitakkeja ei oteta.

Olen jo sijoittanut itseni kyläelämään ja maisemaan. Toki todellisuus muuttaa mielikuvaa eikä sen väliä. Tarvitsen vain etukäteen kodin ja ilon tunteen voidakseni välttää negatiivista stressiä.

Maljakossa tukeva puntti auringonkukkia. Laitan kohta lampaanlihalle rosmariini-salvia marinaadin Markun huomista gubbe-iltaa varten ( Tullihallitus aikojen työkavereiden perinteinen saunailta sattuu olemaan meillä nyt.).

Markku on toisella tietokoneella kirjoittamassa lyhyitä muisteloita Vm:n henkilökuntalehteen.

Varhain heränneinä ehdimme vielä sauva-aamulenkille.

Sinikka

Kaikki järjestykseen

Kauan laiminlyödyt varastot ja työhuoneen hyllyt ovat järjestyksen kourissa. Markun veropaperit, tiliotteet, maksetut laskut ja asiakirjat ovat kolmatta päivää mapituksessa. Aika huvittavaa olikin veroasiantuntijan kotihyllyssä kenkälaatikko, missä veropaperit sijaitsivat ennen.

Taitaa suorastaan tuntua kotoiselle istua ison työpöydän ääreen jälleen.

Minä käyn läpi varaston työvälineosaa. Täytyy sekä järjestää, deletoida että pakata matkaa varten monenmoista: kamerajalustoja, piirustushiiltä, punaliidut, säämiskää ja harsoa, akvarellit jne.

Joskus risoo miten paljon kotoa taiteilijan täytyy varata tilaa välineille ja töiden varastolle. Suuri etu on tietysti se että työmatka on usein muutaman metrin mittainen.

Yhdessä laatikossa oli viisi lippahattua ja kaksi neljäntuulenlakkia. Mitähän jälkimmäisille tekisi? Sellainen humoristi en ole että ottaisin ne Espanjaan talvihatuiksi. Onneksi Markku juuri keksi että ne kuuluvat Ristolle ja Jukalle.

Meillä on yhteensä seitsämän lasta. Voi vain toivoa että löytyy enemmänkin lapsille kuuluvaa.

Olemme helteen loputtua päättäväisesti alkaneet lenkit ennen aamiaista ja illalla päivällisen jälkeen. Albunuelasin tiet ovat niin jyrkkiä ettei niitä voi ajaa edes pyörällä. Emme selviä kunnialla jollei kunnon kohotus ja painon pudotus ala nyt.

Risto perheineen ilmottautui syyslomavieraaksi. Saamme pihapiirin pienemmänkin talon vuokratuksi siksi aikaa (200€/vko). Hauskaa ettei ehdi tulla niin ikävä lapsenlapsia. Siinä kyydissä tulee kuudesta käymään kolme.

Alamme saada muodon tälle uudelle elämälle. Otamme enemmän omaa tilaa kuin aiemmassa arjessa. Ihan koko ajan ei voi kyljessä nyhjätä.

Sinikka