Talo Andalusiassa
Tänään mittarissa +33. Tätä hurjempaa tuskin Espanjassa syksyllä tulee. Sankarillisesti kieltäydyin kotiin hankittavasta ilman jäähdyttimestä. Täytyy testata helteensieto. Ihan parasta oli istua pihassa uimapuvussa kylmällä vedellä täytetyssä lasten altaassa. Samanlainen on La Joyan puutarhassa Albunuelasissa. Täällä kehtasi, kun meidän pihaamme ei kukaan näe.
Huomenna testamentin allekirjoitus. Kun alamme uuden elämän, tuntui tärkeälle järjestää kaikki asiat. Kaapitkin ovat saamassa osansa. Uffin laatikkoon meni 70 ihan hyvää Markun paitaa. Nyt virkamiestyyli jää ja maripaita voittaa. Kun kasa pukujakin lähti, saan omille vaatteilleni vihdoin uutta tilaa.
Tänään yritin sisäistää Espanjan lausumista. Kirjoitettuna kovin tutun tuntuista, mutta kun v ei ole v, h ei ole h ja niiin edelleen.
En ole koskaan ollut Espanjassa ja Markku vain kerran Barcelonassa. Menemme umpiespanjalaiseen kylään ja kummallakin vasta kourallinen sanoja. Olen pärjännyt niissäkin maissa, joissa ei ole yhtään yhteistä kieltä paikallisten kanssa. Kun mies vetäisee sormella poikkiviivan kurkun kohdalla ja katsoo vihaisena, ymmärrän helposti ettei pidä ottaa kuvaa hänen vaimostaan.
Omaa työtäni odotan innokkaana. Aion dokumentoida kylän katoavaa elämää kamerallani ja toivon Markusta videokuvaaja.
Kylä on viimeisiä alkuperäisiä Andalusialaisia kyliä. Nuoret ovat lähteneet. Aasi ja hevonen ovat ainoat kulkuvälineet jyrkässä maastossa. Kun vanhukset eivät enää jaksa, talot siirtynevät ulkomaiseen omistukseen loma-asunnoiksi. Oli hauska kuulla miten ilahtunut talon omitaja oli projektistani.
Uneksin myös maalaavani taas pitkästä aikaa, sitruunoita omasta puutarhasta ainakin.
Sinikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti