Valmistautumista

Perinteiset kesähäämme vietetettiin 21.7 kuudennen kerran. Hauskaa jällen kohdata häävieraamme. Pyhätunturin alkuperäisissä häissä meitä oli kahdeksan, joten talous kestää uusinnat. Nyt meillä oli Espanja-teema. Tapakset toimitti Timo Espanjassa asuneena, Hilkka leipoi erinomaiset leivät ja Reija valmisti meille jälkiruuan. Pääruoka kypsyi sujuvasti grillissä.

Kesän toinen perinne on myös täytetty: Käynti isän (90v) luona Pieksämäellä ja äidin syntymäpäivä (89v) Rantasalmella. Kumpikin kipittää vielä omilla jaloillaan ja asuu itsenäisesti.

Paluumatkalla kävimme Taidekeskus Salmelan näyttelyssä. Hyvin markkinoitu kun väkeä oli suorastaan kiusallisen paljon. Lieneekö helle vaivannut meitä kun varsin harva työ puraisi.

Pohdinnassa on yhä reitti. Varasimme liput Rostockiin Saksaan mutta auto, kolme matkustajaa ja ruuat, kustantaa n.660€ suustaansa. Jospa sittenkin ajaisimme Keravalta Naantaliin, laivalla Kapelskäriin ja ruotsin halki Saksaan. Vaikka lisää bensan ja yhden majoituksen , voittaa suuntaansa ainakin 200€. Onko 900km lisää kahdelle kuskille liikaa? Saksasta Albunuelasiin on 2700km ajettavaa.

Reittipohdinnoissa vallan kätevä on Michelinin reittiopas netissä. Hetkessä saat nopeimman, halvimman tai vaikkapa kauneimman reitin. Ohessa on laskettu ajoaika, bensan hinta ja tietulimaksut. Reittisuunitelma jopa huomauttaa sopivista taukopaikoista kahden ajotunnin välein.

Päädyimme ajamaan perille koska asuinpaikkamme edellyttää autoa ja vuokraus kolmelle kuukaudelle olisi n. 2000€ ja sen päälle edestakaiset lennot kahdelle (halvimmillaan netissä kilpailutettuna vähän yli 600€). Malaga on halpa, Granadaan saa maksaa tuplasti. Sikäli epäreilua, että Granadasta Albunuelasiin ajaa puolessa tunnissa, Malagasta ajo ottaa pari tuntia.

Toki on hauskaa testata miten ajo sujuu ja päästä ajamaan Euroopan halki. Tom Tom (navigaattori) täytyy päivittää ennen lähtöä.

Nyt voimme ottaa mukaan myös maalaustelineeni ja golfmailatkin. Takaisin voi sitten tuoda itse tehdyt appelsiinimarmelaadit, jouluviinit ja runsaasti hyvää oliiviöljyä.

Työlista on yhä pitkä, mutta lyhenee. Toistaiseksi emme ole harkinneet yöpymisen varaamista jotta voimme liikkua joustavasti fiilisten mukaan. Euroopan lomakausi syyskuussa on ohi. Eiköhän joku kolo tarvittaessa löydy.

Sinikka

Kohti kolmatta elämää

Kolme työpäivää jäljellä valtiovarainministeriössä. Sen jälkeen alkaa pitkä loma ja lokakuun ensimmäisenä päivänä virallisesti eläkkeelle. Kolmenkymmenen viiden vuoden kakku linnassa (=valtioneuvoston linna) on päättymässä. Ihmiset kysyvät: mitä aiot tehdä? Vastaan, että olemme vuokranneet talon Andalusiasta kolmeksi kuukaudeksi, näin aluksi.

Miksi juuri Andalusiasta? Heitin veitikka silmäkulmassa vaimolle: miten olisi "huitsin Nevada". Kartalta löytyi Espanjan eteläosasta Sierra Nevada. Sinne siis.

Sinikan pitkällisen netti-surffailun tuloksena päädyimme pieneen Albunuelasin vuoristokylään, joka on muutama kymmenen kilometriä Granadasta etelään. Talo on maurilaistyyppinen, visuaalisesti herkullinen ja siellä on oma hedelmäpuutarha. Kattoterassilta on näköalat Sierra Nevadan lumihuipulle ja alas rotkoon, jonka pohjalla virtaa joki. Tähän paratiisiin muutamme syyskuun 17. päivästä alkaen.

Matkavalmisteluja on tehty jo runsaasti; passi uusiksi, green card (autovakuutus), kansainvälinen ajokortti, eurooppalainen sairausvakuutuskortti ja testamenttikin.
Paljon on hoidettavia asioita jäljellä. Matka sinne on tarkoitus tehdä omalla autolla. Onneksi apukuski on tiedossa. Palaamme matkareitteihin ja matkan yksityiskohtiin myöhemmissä Blogeissamme.

Niille, jotka seuraavat seikkailumme vaiheita: Hyvää kesää!

Talo Andalusiassa

Talo Andalusiassa

Tänään mittarissa +33. Tätä hurjempaa tuskin Espanjassa syksyllä tulee. Sankarillisesti kieltäydyin kotiin hankittavasta ilman jäähdyttimestä. Täytyy testata helteensieto. Ihan parasta oli istua pihassa uimapuvussa kylmällä vedellä täytetyssä lasten altaassa. Samanlainen on La Joyan puutarhassa Albunuelasissa. Täällä kehtasi, kun meidän pihaamme ei kukaan näe.

Huomenna testamentin allekirjoitus. Kun alamme uuden elämän, tuntui tärkeälle järjestää kaikki asiat. Kaapitkin ovat saamassa osansa. Uffin laatikkoon meni 70 ihan hyvää Markun paitaa. Nyt virkamiestyyli jää ja maripaita voittaa. Kun kasa pukujakin lähti, saan omille vaatteilleni vihdoin uutta tilaa.

Tänään yritin sisäistää Espanjan lausumista. Kirjoitettuna kovin tutun tuntuista, mutta kun v ei ole v, h ei ole h ja niiin edelleen.
En ole koskaan ollut Espanjassa ja Markku vain kerran Barcelonassa. Menemme umpiespanjalaiseen kylään ja kummallakin vasta kourallinen sanoja. Olen pärjännyt niissäkin maissa, joissa ei ole yhtään yhteistä kieltä paikallisten kanssa. Kun mies vetäisee sormella poikkiviivan kurkun kohdalla ja katsoo vihaisena, ymmärrän helposti ettei pidä ottaa kuvaa hänen vaimostaan.

Omaa työtäni odotan innokkaana. Aion dokumentoida kylän katoavaa elämää kamerallani ja toivon Markusta videokuvaaja.
Kylä on viimeisiä alkuperäisiä Andalusialaisia kyliä. Nuoret ovat lähteneet. Aasi ja hevonen ovat ainoat kulkuvälineet jyrkässä maastossa. Kun vanhukset eivät enää jaksa, talot siirtynevät ulkomaiseen omistukseen loma-asunnoiksi. Oli hauska kuulla miten ilahtunut talon omitaja oli projektistani.
Uneksin myös maalaavani taas pitkästä aikaa, sitruunoita omasta puutarhasta ainakin.

Sinikka